Hauska, mielenkiintoinen, kammottavakin! Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia

Kuva: Atena

Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: Im Fadenkreuz des Schutzenfischs. Die raffiniertesten Morde im Tierreich, 2008
Kustantaja: Atena, 2010
Suomennos: Heli Naski
Sivuja: 301
Pisteet: 4+/5

Hyvät lukijat! Tässäpä samalla hauska että sivistävä tietokirja! Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia esittelee mitä ihmeellisimpiä (ja mitä kammottavimpia!) keinoja, joita eri eläinlajit käyttävät pyydystääkseen syötävää. Samalla tutustutaan kuin vahingossa muutenkin eläinlajeihin ja niiden elinolosuhteisiin.

Kirja käy läpi yli 40 "eläinmurhaajaa". On kookasta uhria ja pientä murhaajaa (lintuhämähäkki ja tiepistiäinen), on uhrejaan piikkilanka-aitaan asettelevia sarjamurhaajia (pikkulepinkäinen), on ongella varustettuja kaloja ja lassolla varustettuja hämähäkkejä. On jopa pistoolirapu, joka kulkee oman henkivartijakalansa kanssa ja pamauttelee 200 desibelin ilmakuplalaukauksia sekä haarahaukka, joka sytyttelee tuosta noin vain tuhopolttoja. Ihmislaji alkaa tuntua suorastaan lempeältä tätä kirjaa lukiessa.

Markus Bennemann kirjoittaa kevyeen, humoristiseen tyyliin eikä välttele eläinlajien inhimillistämistä. Tätä kirjaa ei kannatakaan lukea liian oppikirjamaisesti. Kirjaa lukiessa sekä naurattaa, kammotuttaa että kutittaa (elävästi kirjoitettu kuvaus vaeltajamuurahaisten aterioinnista saa epäilemään omankin päänahkansa olevan täynnä muurahaisia!). Kirjassa kuvatut yli neljäkymmentä eläinlajia on määrällisesti kuitenkin aika paljon. Kirja olisi voinut olla vieläkin vaikuttavampi kokemus 30 eläinlajilla ja 200 sivuisena. Loppumetreillä vaikutus alkoi jo vähän heikentyä. Kirja on varustettu kahdeksalla kuvasivulla, mutta enemmänkin kuvia kirjan eläinmurhaajista olisi ollut mielenkiintoista nähdä. Kirjan luettuaan ei voi kuitenkaan olla katsomatta pienintäkään maassa eteenpäin möngertävää öttiäistä hieman erilaisin silmin.

Ai-ain ulkonäössä on monenlaisia hullunkurisia piirteitä, kuten sen silmien ympärillä olevat mustat renkaat. Ne saavat ai-ain näyttämään uupuneelta, aivan kuin se tekisi raskasta yötyötä (mikä myös pitää paikkaansa). Sen jalkapohjat ovat känsien peitossa, ja suun etuosassa, etäällä muista hampaista, on valtavat etuhampaat, melkein kuin jyrsijällä. Kuten ai-ain toisesta nimestäkin voi päätellä, sen silmiinpistävin erikoispiirre liittyy kuitenkin sormiin.

Ne ovat huomiota herättävän pitkät ja hoikat, melkein yhtä pitkät kuin kyynärvarret, ja laihat ja jäntevät kuin liskon kynnet. Koti-ikävää poteva avaruusolento ET, jonka tarina liikutti kahdeksankymmentäluvun alussa elokuvissa kävijöitä kaikkialla maailmassa, oli ai-aihin verrattuna varsinainen läskikoura. Ai-ain kolmas ja neljäs sormi ovat kokonaisen nivelen verran muita pidemmät, ja erityisesti kolmas eli keskimmäinen sormi on vieläkin laihempi kuin muut. Keskisormen iho ja lihakset  näyttävät kuivuneen kokoon, niin että koko sormi on tuskin kuivaa risua paksumpi. Sormen päässä on kapea, koukkumainen kynsi. Ulkonäkönsä puolesta ai-ain keskisormi sopisi erityisen hauraalle muumiolle tai aavemaisen laihalle luurankomiehelle. Jos ai-ai joutuisi Grimmin sadun Hannun tavoin ilkeän noidan vangiksi, se voisi huoletta työntää joka päivä sormensa häkin raosta noidan tarkastettavaksi, eikä sen tarvitsisi pelätä joutuvansa uuniin. Mutta ai-ailla on eriskummallisille sormilleen aivan toisenlaista käyttöä.

Ote Markus Bennemannin kirjasta Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia.