Fernando Pessoan erikoislaatuinen En minä aina ole sama
 |
| Kuva: Otava |
Alkuteos: useita alkuteoksia
Kustantaja: Otava, 2001
Valikoinut ja suomentanut: Pentti Saaritsa
Sivuja: 207
Pisteet: 3/5
Hyvät lukijat! Portugalilaisen Fernando Pessoan (1888-1935) laajasta tuotannosta valikoiden koostettu runokokoelma En minä aina ole sama on yksi erikoisimmista lukukokemuksistani. Kokoelman kautta tulee selväksi, ettei Fernando Pessoa kirjaimellisestikaan ollut aina sama. Pessoalla oli kolme tyystin erilaista ja pitkälle kehiteltyä alter egoa. En minä aina ole sama-runoteoksessa kuuluvatkin hänen varsin mielenkiintoisten runoilijahahmojensa Alberto Caeiron, Ricardo Reisin ja Alvaro de Camposin äänet. Yllättäin kaikkein pienimmän roolin runoteoksessa saa suoraansanottuna melko tylsänoloisen elämän elänyt Fernando Pessoa.
Kirjan kutkuttavinta antia minulle olikin Fernando Pessoan luomat runoilijahahmot. Vaikka tiesin, etteivät he ole todellisia ihmisiä, kuului jokaisen ääni omana persoonanaan suorastaan hämäännyttävän hyvin. Itse runot eivät herätelleet minua kovinkaan paljon. En minä aina ole sama-runokokoelman runot ovat hyvin pitkiä, jopa usean sivun mittaisia. Valitettavasti koin runojen ideoiden usein hukkuvan pituuden alle. Fernando Pessoa eli elämänsä yksin ja runoteos tarjoaakin paljon mietteitä yksinäisyydestä ja yksin ikääntymisestä. Vain muutaman kerran runoteksessa päästään maistamaan rakkautta.
Ollaksesi suuri, ole kokonainen: älä mitään
itsessäsi liioittele äläkä sulje pois.
Ole täydesti joka asiassa. Pane kaikki mitä olet
pienimpäänkin mitä teet.
Niin kuin koko kuukin mahtuu joka lampeen
koska se loistaa korkealta.
Ricardo Reis alias Fernando Pessoa 14.2.1933
En minä aina ole sama-runoteoksesta on kirjoitettu myös Pinon päällimmäinen-blogissa.
Hienoa, löysit sen!
VastaaPoistaMinä rakastan niitä runojakin, ainakin suurinta osaa. Parhaiten pääsen niiden makuun, kun luen ne nopeasti ja 'kiihkeästi'. Jotenkin monien tunnelma on sellainen kuumeinen ja tajunnanvirtainen, paitse ehkä niiden 'laivankannelta uneksien' kirjoitettujen. Ne ovat raskaita, jos niitä alkaa sana sanalta, lause lauseelta pohtimaan. Jotenkin minusta niihin pitkiin runoihin kuuluu sellainen julistuksenomainen tahti. Inspiroit lukemaan kokoelman uudestaan - kiitos!
Hei! Meinasin arvioonikin kirjoittaa, että runot ovat kuin tajunnanvirtaa. Nyt en päässyt runojen tahtiin kiinni millään mutta kokoelma oli minulle muutoin mielenkiintoinen kokemus. Pessoan tekstit (ja alter egot) olivat aivan uusi tuttavuus.
VastaaPoistaLinkitin sinun erinomaisen postauksesi Pessoasta. Pessoa taisi todellakin runohahmojensa kautta onnistua elämään useamman elämän :)
Jännä idea kirjassa; täytyypä joskus runoihin tarttua. Tunnustan, että luen laiskasti runoja, mutta sitten kun johonkin runokokoelmaan ihastun, makustelen sitä pitkään ja hartaasti.
VastaaPoistaRunoteoksista on todella vaikea kirjoittaa. Se millaisessa tunnelmassa ja elämäntilanteessa runoja on lukenut vaikuttaa niin paljon. Tämä teos olisi minulta vaatinut enemmän kärsivällisyyttä ja makustelua. Yleissivistyksen kannalta oli kuoitenkin mielenkiintoista oppia omalaatuisesta Fernando Pessoasta :)
VastaaPoista