keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Siri Hustvedt ja oivallinen Kesä ilman miehiä

Kuva: Otava
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (<- Adlibrikseen)
Alkuteos: The Summer without Men, 2011
Kustantaja: Otava, 2011
Kannen suunnittelu: Katja Kaskeala
Sivuja: 238
Pisteet: 4+/5

Hyvät lukijat! Kirjasin Siri Hustvedt:n Kesä ilman miehiä-romaanin TBR 100-listalleni hieman vastahakoisesti. Kirjaa oli kovasti kehuttu, mutta pettymykseni kirjailijan Kaikki mitä rakastin-teokseen sai kuitenkin hieman epäilemään. Kaikki mitä rakastin-kirjaa lukiessa odotin lähes 500 sivun ajan, että kirjassa tapahtuisi jokin käänne. Odotin turhaan. Mutta reilu 200 sivuinen Kesä ilman miehiä on erilainen. Tässä todella tapahtuu!

Päähenkilö Mia Fredricksen on älykäs, punatukkainen, Brooklynissa asuva runoilija. Hänen elämänsä on hyvää. On aikuistunut tytär ja aviomies, jonka kanssa on kasvettu yhteen 30 avioliittovuoden aikana. Yllättäin aviomies tipauttaa pommin ilmoittamalla ottavansa aikalisän avioliitosta nuoremman naisen vuoksi. Shokkiuutinen syöksee Mian hermoromahdukseen. Mia muuttaa selvittämään ajatuksiaan pienelle kotipaikkakunnalleen lähelle vanhaa äitiään. Tästä alkaa kesä, joka saa Mian katsomaan tarkasti sekä menneeseen että tulevaan.

Kesä ilman miehiä käsittelee naisten elämää eri ikävaiheissa. On Mian ikääntynyt äiti ystävineen vanhainkodissa, jossa luopuminen ja elämän lyhyys ovat raakoja, pakon edessä hyväksyttyjä tosiasioita. Mian kesäasunnon naapurissa asuu puolestaan hektistä arkea pyörittävä nuori äiti kahden pienen lapsen ja temperamenttisen aviomiehen kanssa. Kesäprojektinsa, runokerhon vetämisen, ansiosta Mia tutustuu myös ryhmään teini-ikäisiä tyttöjä. Kaikki eri-ikäiset naiset saavat Mian muistamaan omat kipupisteensä. Ikääntymisen käsittelyn lisäksi isoa osaa kirjassa näyttelee kokemukset koulukiusaamisesta ja hylätyksi tulemisen pelosta.

Kesä ilman miehiä on oivallinen kesäkirja. Se on juuri sopivan pituinen, raikas ja vahvan sisällön omaava. Kirjan kansikin on oikein onnistunut. Minulle kirjan parasta antia oli koulukiusaamisen, yhden oppilaan täydellisen eristämisen kuvaus. En ollut aiemmin tajunnut, että olin itsekin ollut koulukiusattu. Koin aikoinaan yhtäkkisen joukosta eristämisen, jota jatkui vuoden ajan kunnes lähdin koulusta. Onneksi olin jo tuolloin oman tieni kulkija enkä ottanut asiaa hirvittävän vakavasti. Kuitenkin kirjan viimeisen sivun luettuani käännyin mieheni puoleen, joka vakuutti, ettei minussa todellakaan ole mitään vikaa. Kiusaaminen jättää aina arpia, pieniä tai suuria.

Minusta tuntui tuolloin että ylleni oli langetettu jokin paha taika, jonka alkuperää en voinut varmasti osoittaa, ainoastaan arvailla, koska rikokset olivat pieniä ja jäivät useimmiten salaisiksi: nipistyksiä joita kukaan ei tunnustanut, loukkaavia viestejä joita ei ollut osoitettu kenellekään: "Sinä olet huijari". Minun äidinkielen aineeni salaperäinen tuhoaminen, piirustus jonka olin jättänyt pulpetilleni ja jonka löysin sutattuna, pilkkahuudot ja kuiskailut, nimettömät puhelut, hiljaisuus kun kysyin jotain. Me tunnistamme itsemme toisten kasvoilta, ja minun peilini heijasti jonkin aikaa ventovieraat kasvot, hyljeksityn ulkopuolisen joka oli arvoton elämään. Mia. Muodostin sen uudestaan. I am. Minä olen. Kirjoitin sen yhä uudestaan muistivihkooni. I am. Minä olen Mia.

8 kommenttia:

  1. Jipii, hankin kirjan juuri divarista ja meinaan tarttua siihen piakkoin - mukava lukea hyvistä lukukokemuksista. Luen sen kyllä vähän väärään vuodenaikaan täällä, mutta toivottavasti saan siitä lämpimiä kesämuistoja edes. Terv. sisälämpötila nyt illalla tuntuu olevan jossain nollan kieppeilä, hhhrrrrrr :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kirja varmasti lämmittää, vaikka melko tuulisiakin aiheita kirjassa on.. Otahan lämmikkeeksi iso kuppi kuumaa teetä ja Kesä ilman miehiä :) Luen juuri nyt Joel Haahtelan Lumipäiväkirjaa. Kirjan nimestäkin tietysti olisin voinut päätellä, että se ei varsinaisesti ole ihan kesäkirja ;) Mutta hyvä kirja menee mihin vuodenaikaan vaan! :)

      Poista
  2. Pidin hirveästi Joutsenista...

    Tämä kirja on erilaista Hustvedtia, mutta erinomainen ja vähän hauskakin. Pidin kaikesta muusta, mutta en loppuratkaisusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutsenet olivat kyllä ihania.. Ollapa itsekin sitten yhtä pirskahteleva ja yhä kiinnostunut kaikesta. Miksipä ei! :)

      Minä en vieläkään tiedä mitä mieltä olen loppuratkaisusta. Ainakin hyvä ettei päätös ollut helppo!

      Poista
  3. Kappas, poimin tämän justiinsa eilen kirjastosta ja lukaisin heti illalla melkein puolet, niin vetävää teksti on. En malta odottaa, että työpäivä loppuisi ja pääsisin uudestaan partsille lekottelemaan kirjan pariin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia lekotteluhetkiä kirjan parissa! :) Oli kyllä niin kiva lukea Hustvedtiltä tällainen kepeämpi ja vetävä kirja.

      Poista
    2. "lekotteluhetkiä"..."kepeämpi kirja"

      Hustvedt on eräs mielikirjailijoistani, mutta tämän teoksen kanssa en todellakaan lekotellut enkä nauttinut "vetävästä" tekstistä. Kiitos Sirille! Itse asiassa luin kirjan muistilappuja väliin pannen ja kertasin sen heti uudelleen. Moni tekstinpätkä sattui kovasti. Jos luonto on ihmeellinen, niin merkillisen erilaisia ovat myös meidän ihmisten kokemukset ja koko elämä.

      Kaikki mitä rakastin -teos jää myös minun mielestäni latteaksi tämän kirjan kanssa kokemani syvällisen inhimmillisyyden rinnalla.

      Poista
    3. Hei Anonyymi! Kokemuksesi kirjasta kuulostaa hienolta. Minulle Kesä ilman miehiä jäi tällä elämänkokemuksellani keveäksi kokemukseksi. Kiusaamisteema kirjassa kyllä herätteli muistamaan omia kokemuksiani.

      Poista

Kiitos kommentistasi!