sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Peter Høegin järisyttävä Rajatapaukset

Peter Høeg: Rajatapaukset
Alkuteos: De måske egnede, 1993
Kustantaja: Tammi, 1994
Kannen suunnittelu: Ulla Vuorinen
Sivuja: 348
Pisteet: 5/5

Hyvät lukijat! Suljettuani Peter Høegin Rajatapaukset-teoksen olin suorastaan harmistunut. Miksi, oi miksi, en ollut löytänyt tätä hienoa kirjaa jo aikaisemmin? Kun käyn piipahtamassa tuttavani luona, hän usein nappaa kirjahyllystään minulle mukaan jonkin teoksen. Tämän kirjan hän valitsi minulle tietäessään väkivaltaisesta opettajastani. Luettuani Peter Høegin omaelämäkerrallisen Rajatapaukset oma elämänhistoriani tuntuu lällärikamalta. Høeg on kokenut paljon.

Rajatapaukset kertoo tarinan teini-ikäisestä Peteristä, joka on viettänyt lapsuutensa siirtyen kurjasta lastenkodista aina siihen vielä vähän kurjempaan. Yllättäen hän saa siirron yksityiskouluun, joka on yleensä tarkoitettu vain ns. hyvistä perheistä tuleville lapsille. Peterin hämmästystä lisää kouluun saapuva August, joka tuntuu vielä surkeammalta tapaukselta kammottavine taustoineen ja psyykkisine ongelmineen. Peter löytää ahdashenkisestä ja tiukasti aikataulutetusta koulusta hengenheimolaisen ja ensirakkauden toisesta koulun oppilaasta Katarinasta. Yhdessä he huolehtivat Augustista kuin omasta lapsestaan ja alkavat selvittää, miksi hyvämaineinen koulu ottaa joukkoonsa toivottomiksi tuomittuja tapauksia.

Kirja käsittelee useita rankkoja aiheita kuten pedofiliaa ja 1970-luvun tanskalaisten lastenkotien hirvittävää rappiotilaa sekä koulukokeilua, jonka tarkoituksena oli sopeuttaa ongelmaiset lapset yhteiskuntaan vaikka väkisin. Yksi merkittävimmistä teemoista on aika ja sen suhde vapauteen ja vankeuteen. Kaikista teemoista ylimmiksi nousevat lopulta kuitenkin toivo ja rakkaus. Jos ihminen onnistuu tavoittamaan rakkauden kokemuksen, voi hän kirjan mukaan pelastua todella pahojenkin kokemusten jälkeen. Näin kävi onneksi myös Peter Høegille. Kirjan jälkeen tunne on vahva. Koskaan ei saa luovuttaa.

Me jatkoimme silti ylöspäin, minä tein sen Augustin takia. Huomasin, ettei korvauksen laki voinutkaan olla luonnonlaki. Jos joku oli heikko ja avuton, kuten esimerkiksi August, voi toisinaan joutua tekemään jotain hänen hyväkseen saamatta mitään vastineeksi. Hinnalla millä tahansa.
Mutta sai siitä silti korvauksen. Minä olin astunut alas ja sen jälkeen noussut ylös, auttaakseni ja suojellakseni häntä. Nyt tuntui kuin hän auttaisi minua. Kuin voisi vapauttaa itsensä auttamalla toisia.
Sen paremmin en osaa sitä sanoa.

Ote Peter Høegin kirjasta Rajatapaukset.

17 kommenttia:

  1. Voi, tämä on yksi lempikirjoistani! Mahtavaa, että löysit sen. Luen juuri parhaillaan Hoegin uusinta, Norsunhoitajien lapset (Hoeg on niitä kirjailijoita, joilta luen kaiken, mitä he julkaisevat), ja ainakin toistaiseksi olen aivan myyty myös sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja pääsi ehdottomasti minunkin lempikirjojeni joukkoon. Täytyi ihan yöllä kirjan viimeisen sivun luettuani googlailla kirjailijasta tietoa. Tosielämän ihmemies kyseessä :)

      Kuulostaa hyvältä tuo kommenttisi Norsunhoitajien lapsista. Myös se löytyy TBR 100-listaltani ja odotan jo sen lukemista kovasti! :)

      Poista
  2. Kiitos vinkistä, josta inspiroituneena taidan mennä huomenna kirjastoon etsimään tätä ja muitakin Hoegin teoksia. Olen lukenut Hoegilta aikaisemmin ainoastaan Miss Smilla's Feeling for Snown, ja pidin siitä valtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoeg on siitä erikoinen kirjailija että hänen kaikki kirjansa taitavat edustaa eri genreä. Lumen taju (en ole vielä lukenut) taisi olla aika puhdas dekkari, tämä edustaa puolestaan omaelämäkerrallista draamaa. Mutta loistava kirja, suosittelen ehdottomasti! :)

      Poista
    2. Joo, se oli ensimmäinen lukemani dekkari! Siinäkin oli tosin samankaltaista sisältöä, kuten ylläolevassa arviosssasi: grönlantilaislasten laittaminen koulukoteihin ja heidän oman kulttuurinsa pyyhkiminen pois tanskalaisen, 'paremman' kulttuurin edeltä.

      Poista
    3. Dekkarit ovat yleensä kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolella joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Stieg Larssonin trilogia hurmasi minut esimerkiksi täysin (etenkin ensimmäinen osa!). Ehkäpä uskaltautuisin myös Lumen tajun pariin, olen kuullut siitä niin paljon hyvää :)

      Poista
    4. Ehdottomasti suosittelen. Siinä on niin paljon muutakin, kuin tyypillistä rikostarinaa. Ainoastaan ihan lopun action-tapahtumat ärsyttivät, mutta muuten loistava kirja. Leffaa en ole nähnyt. En ole hyvä henkilö arvioimaan/suosittelemaan minäkään, koska olen vasta viime vuoden puolella avautunut dekkareille. Larssonistakaan en pitänyt, mutta aion yrittää vielä uudestaan.

      Poista
  3. Kuulostaa vaikuttavalta, mutta myös rankalta kirjalta, joka vaatii oman aikansa. Pitää lisätä tämä Tbr100-listalleni, että muistan lukea joskus. Kirjoitit kauniisti, ihana että kirjassa on toivoa ja hyvyyttä kaiken raskaan keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ei tosiaan ole se aurinkoisimman kesäpäivän kirja. Toisaalta kirja on kirjoitettu niin hyvin ja vetävästi, että rankasta aiheesta huolimatta tämän lukeminen ei ole raskasta. Ehdottomasti kannatan lisäämistä tbr100-listalle! :)

      Poista
  4. Kerrot kirjasta kiinnostavasti; täytyypäs laittaa kirja lukemattomien listaan! Aihe on rankka mutta mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajuista teemoista huolimatta tämä on omalla tavallaan myös hyvin kaunis kirja. Rakkaudella on suunnaton voima :)

      Poista
  5. Tämä kirja on mennyt minulta jotenkin ohi, kiitos arviosta! Norsunhoitajien lapset luin (ja bloggasin), se on huikea kirja, joka teki minuun suuremman vaikutuksen kuin Smilla lumen tajuineen, vaikka sekin oli tehokas. Hyvin erilaisia nämä kaikki kirjat, kuvauksesi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kävin juuri lukemassa mielenkiintoisen bloggauksesi Norsunhoitajien lapsista. Sekin vaikuttaa upealta kirjalta! Vaikka lähestymistapa vaikuttaa siinä olevan hyvin paljon kevyempi, löysin tekstisi perusteella paljon samanlaista ajatusmaailmaa (pehmeät arvot), mitä Rajatapauksistakin löytyi.

      Poista
  6. Olenko ainoa, jolla on ongelma Hoegin kanssa? Lumen taju oli mielestäni pahimman laatuista ulostetta. Hyije. Ei ole sen koommin ollut rohkeutta tarttua ko kirjailijan tuotantoon. Omassa asteikossani jopa huonompi kuin DaVinci-koodi, joka sekin oli aivan kammottava :). Nojoo, mutta ei tänne tultu aivan tyhjin käsin marisemaan! Lukaisin itse juuri Katja Ketun Kätilön, joka oli itse asiassa varsin mainio opus, vaikka aluksi tuntui, että ratsastetaanko tässä jollain Mukka-Liksom-kortilla. Vetää lopussa mukavasti langat yhteen niin että jää sellainen kivan ehjän tarinan fjiilis. Tavaahan läpi jos kiinnostaa. Netistä löytyvät arvostelut antavat tarinasta mielestäni aika harhaanjohtavan kuvan, harkitse itse kannattaako niitä lukea. Itse olin alkumatkasta vähän ulalla juuri sen takia kun odotin kirjalta niiden pohjalta jotain ihan muuta kuin mitä juoni sitten oikeasti olikaan. tv maisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoeg on melko epätasainen kirjoittaja. Välillä onnistuu, välillä tulee huteja. Mutta voisin vaikka lyödä soijanakkipaketista vetoa, että pitäisit tästä Rajatapaukset-kirjasta. Käyhän kirjan kimppuun niin saadaan selvyys. :)

      Taidan olla ainoa kotimainen kirjabloggaaja, joka ei ole vielä lukenut Kätilöä. Onneksi en ole lukenut yhtään arviota kirjasta kunnolla, joten olen mukavasti pihalla kirjan suhteen. Pitää ehdottomasti lukea lähiaikoina.

      Poista
  7. Miksi en ole aikaisemmin kuullut tästä kirjasta! Kiitos arvioista.
    Minä muuten en ole vieläkään lukenut Kätilöä. Aloitin äänikirjana, mutta en tykännyt. Myöhemmin huomasin, että olin aloittanut väärästä kohdasta ja lukija ei ole kamalan hyvä. Ehkä annan sillekin vielä mahdollisuuden. Mutta uskon, että Hoeg saa tilaisuuden ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palasi elävästi mieleen, miten tämä Rajatapaukset vei mukanaan ja kosketti. Pohdinnat ajan suhteen tuntuivat hieman erikoisilta mutta kokonaisuutena iski kovaa. Toivottavasti iskee sinuunkin. :) Kätilö oli minulle myös todella vahva lukukokemus, vaikka sekin on tuntunut paikoin jakaneen mielipiteet. Omasta kokemuksestani kannattaa ehdottomasti antaa Kätilölle vielä uusi mahdollisuus.

      Poista

Kiitos kommentistasi!