Kathryn Stockett ja etäiseksi jäänyt Piiat
 |
| Kuva: WSOY |
Kustantaja: WSOY, 2010
Alkuteos: The Help, 2009
Sivuja: 462
Pisteet: 4-/5
Hyvät lukijat! Valitsin laatimaltani TBR100-listaltani ensimmäiseksi luettavakseni Kathryn Stockettin Piiat ja olisin niin halunnut rakastaa tätä kirjaa! Alkuun niin hyvältä vaikuttanut kirja jätti minut lopulta melko kylmäksi. Aihe on tärkeä ja kirja kaikinpuolin hyvin kirjoitettu, mutta en onnistunut tavoittamaan kirjasta tarpeeksi tunnetta.
Piiat kertoo elämästä 1960-luvun alun Jacksonin Mississippissä, jossa vaaleaihoisten naisten kohtalona on päätyä tylsistyneeksi kotirouvaksi. Tummaihoiset naiset puolestaan tekevät isoja uhrauksia omien perheidensä suhteen palvellessaan minimipalkalla valkoisten rouvien piikoina. Rasismi on valloillaan, ja ihonväri määrittää sekä elämän suunnan että pienetkin vivahteet. Nuori Skeeter päättää kuitenkin taistella omaa kotirouvakohtaloaan vastaan ja parantaa samalla tummaihoisten asemaa ryhtymällä kirjoittamaan kirjaa kotiapulaisten kohtelusta. Mukaan on kuitenkin saatava myös pelokkaat kotiapulaiset. Skeeter saa avukseen lämminsydämisen kotiapulaisen Aibileenin ja yhdessä he unelmoivat elämänsä suurimmasta teosta. Totuuden kertomisesta.
Kirjassa oli paljon hyvää. Se ei sortunut mustavalkoisuuteen vaan kertoi rankkojen kokemusten vastapainoksi myös postiviisia tarinoita tummaihoisten ja vaaleaihoisten yhteisistä hetkistä. Mutta mistä johtui, että hienosta tarinasta huolimatta kirja jäi minulle etäiseksi? Olisin kai toivonut kirjaan lisää rosoa. Välillä tuntui kuin olisin vain tarkkailija tarinaa seuratessani. Se on sääli, sillä kirjan kirjoittaneella Kathryn Stockettilla on itsellään kokemusta kyseisistä ajoista. Häntäkin hoiti pienenä perheen tumma kotiapulainen. Kirjan lopussa onkin kappale, jossa Stockett kertoo omista kokemuksistaan. Tuo kappale koskettaa, ja samanlaista otetta olisin kaivannut koko kirjaan. Vasta kirjan viimeinen rivi tuo kyyneleet.
Hei, annoithan kuitenkin aika hyvät pisteet. Minä pidin aikanaan kirjasta todella paljon, mutta näin jälkikäteen ajatellen ei se tosiaan mitenkään erityisen mieliinpainuva kuitenkaan ollut. Rotuasia itsessään on kyllä kiinnostava ja tuosta aikakaudesta ei tästä näkökulmasta varmaankaan ole kovin paljon kirjoitettu.
VastaaPoistaHei! Aihe on äärimmäisen tärkeä ja kirjalla olikin hyvät mahdollisuudet todella loistavaksi kirjaksi. Ehkä aihe on kuitenkin yhä niin arka, että Stockett ei uskaltanut revitellä.. Nyt täytyy katsoa leffakin, sitäkin on kovasti kehuttu.
PoistaMinulle Piiat oli mieleenpainuva teos ja pidin siittä paljon. Vielä näin kuukausikin lukemisen jälkeen mietiskelen joskus kirjan tapahtumia. Leffaa en ole vielä katsonut, olisi kyllä tarkoitus, mutta kirjat vie aina voiton leffan katselulta. :D
VastaaPoistaMonet ovat pitäneet tästä kirjasta todella paljon. Minulle tämän lukeminen oli välillä kuin tervanjuontia. Epäilin jopa välillä onko kaunis kevät vienyt totaalisesti keskittymiskykyni.. Ehkä tämä kirja vaatii ainakin minun kohdallani rauhallisempaa ajankohtaa.
PoistaMinä pidin Piioista. En yleensä pidä viihteellisistä romaaneista, mutta Piiat on fiksua viihdettä, joka osasi vedota minuun tunnetasolla. Toisaalta olen aina ollut heikkona syvän etelän tunnelmaan ja ehkä juuri siksi ihastuin Piikoihinkin.
VastaaPoistaEhkäpä tässä juuri piileekin syy miksen nauttinut kirjasta. Minuun ei nimittäin ole koskaan vedonnut syvän etelän tunnelma. Olen vähän pohjoisen tyttöjä ilmeisesti. Koko kirjan ajan vaan toivoin, että lähtekää kaikki pois sieltä etelästä liberaalimman elämän perään :)
PoistaMinäkin pidin ja pidän Piioista paljon! Mutta ehkä tämä on myös sellainen oikean ajan ja paikan vaativa kirja. Kuten Katja, minäkin nautin syvästä etelästä.
VastaaPoistaTämä kirja olisi ollut varmasti sopivampi luettavaksi jonakin rauhallisempana ajankohtana. Lisäksi odotukseni kirjalta olivat todella korkealla. Ehkäpä näiden kahden yhdistelmä koitui kompastuskivekseni.
PoistaMielenkiintoista! Minä sain tämän sattumalta kirpparilta kaupanpäällisinä. Aion kyllä lukea, mutta harmi, jos kirja ei ole ihan niin huippu kuin runsaisaista lukumääristä voisi päätellä.
VastaaPoistaHei! Minulle tätä kirjaa oli hehkutettu niin paljon, että kuvittelin sitä jo melkein yliluonnolliseksi kokemukseksi! Ja sitten tietysti petyin. Avoimin mielin siis vain lukemaan kirjaa :)
PoistaJuuri kirjoittelen tästä tekstiä omaankin blogiini, kun sain kirjan eilen luettua, ja aloin katsella, mitä muut ovat pitäneet. Ilmeisen suuresti on tykätty, itse en ole kovin ihastuksissani... Katsotaan, mitä saan kirjoitettua. ;)
VastaaPoistaHei! Herätit mielenkiintoni Suketus. Käyn sitten kurkkaamassa mitä pidit kirjasta.
PoistaKirja oli minusta muutoin ihan mukiinmenevä (no hivenen ärsytti myös valkoisen Skeeterin toimiminen "pelastajana" kun noina aikoina oli runsaasti myös rohkeita ja aloitteellisia tummia) mutta varovainen kirjoitustyyli hieman tökki. Jään mielenkiinnolla Suketus odottamaan mitä tuumit kirjasta :)