Lionel Shriverin synkkä mutta koukuttava Poikani Kevin

Lionel Shriver: Poikani Kevin
Kustantaja: Avain, 2006
Alkuteos: We Need to Talk about Kevin, 2003
Sivuja: 544
Pisteet: 4/5

Hyvät lukijat! Ennen lukemista tiesin Poikani Kevin-kirjasta vain sen, että se kertoo takautuvasti kouluammuskeluista. Olin siis avoin lähtiessäni kulkemaan kirjan kanssa yhtä matkaa. Sinänsä hyvä, etten tiennyt kirjasta paljoakaan, sillä olisin saattanut lannistua, jos olisin tiennyt kirjan olevan alusta loppuun Kevinin äidin Evan monologi. Kirja nimittäin koostuu kirjeistä, jotka Eva kirjoittaa entiselle puolisolleen koulumurhien jo tapahduttua.

Täytyy myöntää, että ensimmäiset 300 sivua odotin tuskaisena kirjan kunnolla alkavan. Kannatti odottaa, sillä 300 sivun kohdalla kirja lähti lentoon! Ensimmäiset 300 sivua olisi ollut järisyttävää luettavaa, jos kirja olisi ollut tositarina. Koska kirja on fiktiota, ei alkuosa onnistunut koskettamaan minua kovinkaan syvältä.

Kirja kertoo hirmutekoon päätyneen Kevinin elämästä Eva-äidin näkökulmasta Kevinin syntymästä lähtien (tai oikeastaan jo siitä lähtien, kun Eva puolisonsa kanssa vasta harkitsi lasta). Kirja keskittyy pohtimaan Kevinin elämäntapahtumien kautta, miten ja miksi Kevin kykeni koulumurhiin. Eva-äiti antaa lukijalle monta mehukasta tietopalasta itsestään ja kasvatustyylistään kirjeidensä kautta. Heti Kevinin syntymästä lähtien Eva-äiti koki, ettei kyennyt tuntemaan äidinrakkautta Keviniä kohtaan. Lisäksi kirjeistä paljastuu etenkin Kevinin isän hemmotelleen poikaa ja Kevinin saaneen aina kaiken minkä halusi. Eva-äiti myös myönsi, että ei tuntenut tarvetta pitää rajoja pojalleen. Kevin tuntui joka tapauksessa tekevän kaiken pahan minkä vain keksi.

Pohdin koko kirjan läpi, onko Kevin siis psykopaatti johon kasvatus ei edes olisi kyennyt vaikuttamaan kuten Eva-äiti koki. Vai oliko rakkaudettomuus, materialismi, rajattomuus ja negatiiviset ennakko-odotukset johtamassa tekoon? Kirjan loppu paljastaa lukijalle viitteen vastauksesta. Kannattaa lukea.

Kommentit

  1. Luin tämän viime syksynä, ja pidin kovasti. :)

    Tuo on muuten jännä tuo faktaa/fiktiota -ongelma. Mitä merkitystä on sillä, onko kirja totta vai ei? Jopa muistelmat ovat fiktiota, koska muisti ei ole aukoton, on helposti manipuloitavissa ja muistikuva muuttuu koko ajan. Pohdimme samaa juuri eilen lukupiirissä.

    VastaaPoista
  2. Kirjan alkuosan hidas eteneminen hieman turhautti minua, siitä varmaan kuvitelma, että elämäkerrallisena alku olisi ollut mielenkiintoisempi. Todennäköisesti "oikea äitikään" ei olisi pystynyt antamaan yhtään sen parempia vastauksia kuin kirjan Eva. Ehkä mietin lukiessa liikaa kirjan fiktiivisyyttä ja se esti minua "uskomasta" kirjaan. Lopussa kyllä pääsin sisään kirjaan ja tunsin vahvasti Evan tuskan.

    Mielenkiintoista tosiaan pohtia faktaa/fiktiota-ongelmaa. Vaikka tässä kaipasin omaelämäkerrallista taustaa kirjaan, tuntuu yleensä, että omaelämäkerrallisia teoksia arvostetaan vähemmän kuin fiktiota. Olenkohan yksin tämän ajatuksen kanssa?

    VastaaPoista
  3. Moikka pihi nainen ja ihanaa perjantaita! :) Tarjoan sinulle oivan tilaisuuden hemmotella itseäsi ilmaiseksi :) Nimittäin kuten ehkä muistat, arvoin blogissani lipun BodyHolidy -tapahtumaan. Arvonnan voittaja ei kuitenkaan päässyt tulemaan, joten laitoin lipun uudestaan jakoon. Sinä olit onnekas!!! Eli kiinnostaisiko osallistua sunnuntaina (22.4.) Helsinki Day Span BodyHoliday tapahtumaan (ks. tarkemmin google)? Jos, niin laita mulle sähköpostissa sun koko nimi, niin saat paikan päältä lipun nimelläsi! :) henrica.fagerlund@gmail.com

    VastaaPoista
  4. Hei Henrica! Laittelin sinulle juuri meiliä aiheesta. Menen mielelläni voimautumaan sunnuntaina, kiitos jo etukäteen ja iloista vkonloppua! :)

    VastaaPoista
  5. Minulle tämä oli ensi hetkestä hyvin vaikuttava teos. Ehkä minut kohta jäävätän, sillä olen ollut ihan myyty kaikkiin tähän asti lukemiini Shriverin kirjoihin.

    Nythän tämä on elokuvana...

    VastaaPoista
  6. Hei Leena Lumi! Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni Shriverin teosten kanssa, täytynee jatkaa muidenkin pariin. Leffaa en taida pystyä ihan heti katsomaan vaikka se kovasti kiinnostaakin. Kirjan tunnelma (joka piti minua tiukasti näpeissään 300 sivusta loppuun saakka) on vielä liian vahvana muistissa. DVD:ltä tulee sitten varmasti katsottua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit