Katja Kallio: Syntikirja
Kustantaja: Otava, 2009
Sivuja: 303
Pisteet: 3/5
Hyvät lukijat! Totean heti aluksi, että minulla oli suhteellisen korkeat odotukset Katja Kallion Syntikirjalta. Kallion aikaisemmat teokset, kuten Kuutamolla, olivat olleet makuuni hieman liian kepeitä. Kuulin tästä kuitenkin niin paljon hyvää, että päätin kokeilla. Totta on, että Syntikirja menee syvemmälle kuin Kallion aikaisemmat teokset. Muttei mielestäni tarpeeksi syvälle.
Tuulikki ja Henri ovat iäkäs aviopari. Eräänä päivänä Henri vain lähtee. Eikä enää tule. Yllättävä käänne herättää sekä Tuulikissa että Henrissä paljon syvällä piilleitä tunteita. Mitä oikeastaan tapahtui 35 vuoden avioliiton aikana? Ja kuka rakasti ketä? Vanhempien shokkiero ravistelee myös Tuulikin ja Henrin aikuisen tyttären Sofian elämää. Mitä Sofian lapsuudessa oikein tapahtui ja mitä kauniin perhekulissin takana oikeasti piili? Seuraako onneton lapsuus aina mukana seuraavalle sukupolvelle vai voiko virheistä oppia?
Syntikirja sisälsi paljon hyvää. Kirjaa oli mukava lukea, teksti soljui mukavasti eteenpäin. Alussa vetävästi kirjoitettu kirja muuttui kuitenkin lopussa vaivihkaa enemmän käsikirjoituksen kaltaiseksi. Tapahtumia kuvailtiin lopussa kuin ulkoapäin. Oliko se tarkoituksellinen tyylinmuutos vai käsikirjoituksia paljon kirjoittaneen Kallion paluu tutuille urille? Minua olisi miellyttänyt enemmän, jos tyyli olisi pysynyt samana kirjan loppuun asti.
Aihe oli mielenkiintoinen. Olen kuitenkin tainnut lukea viime aikoina liikaa onnettomasta perhe-elämästä kertovia kirjoja. Tämä ei jostain syystä sykähdyttänyt eikä herättänyt minussa tunteita. En päässyt kunnolla sisään tarinaan ja kirjasta jäi valitettavasti kohdallani jälkimauksi jopa hieman epäuskottava sävy. Koituivatko liian korkeat odotukset lukukokemukseni turmioksi vai enkö vain pitänyt kirjasta? Se jäänee arvoitukseksi.
Minuakaan tämä ei mitenkään vakuuttanut.
VastaaPoistaNyt muistan mitä mietin kun olin juuri lukenut kirjan viimeisen sivun. Mietin etten ollut kyennyt samaistumaan yhteenkään kirjan henkilöhahmoista. Se saattoi juurikin olla syy miksi kirja jäi minulle niin etäiseksi. Kirjan henkilöhahmot eivät mielestäni ole kovin sympaattisia..
VastaaPoistaMinä aikanaan meinasin hankkia tämän luettavaksi kun vaikutti kiinnostavalta, mutta näköjään olen unohtanutkin koko kirjan.
VastaaPoistaSyntikirjasta on moni myös tykännyt ja lehdistössäkin tätä aikanaan kehuttiin.. Blogimaailmassa en ole kuitenkaan havainnut montakaan arviota tästä kirjasta.
VastaaPoistaAnni M. kirjoitti juuri blogissaan miniarvioita ei-niin-loistavista viime aikoina lukemistaan kirjoista. Minusta loistava idea; kiva kuulla lyhyt analyysi myös kirjoista jotka eivät ole sykähdyttäneet. Innostuin ajatuksesta niin että taidan jatkossa tehdä itsekin miniarvioita. Ja analysoida syvemmin ja pitemmän kaavan mukaan ainoastaan kirjoja joita suosittelen :)
Kuutamolla oli minusta ihana! Tämänkin mielestäni olen lukenut ja piti oikein omasta blogista tarkistaa, onko siellä arviota - ei ollut, ei tehnyt näköjään minkäänlaista vaikutusta eikä jäänyt mieleen. Olen joskus kirjoitellut kirjoista, jotka jäivät kesken, mutta nämä mitäänsanomattomat, mitä tehdä niille - kun ei niistä vain ole mitään sanottavaa. Ehkä sekin olisi jo sanottavaa :-) Ainakin sen miniarvion verran.
VastaaPoistaMiniarvion verran jos raapustaisi tunnelmia näistä ei-niin-sykähdyttävistä teoksista niin tulisi vähän monipuolisempaa tietoa kirjoista. Ikäväähän ikäviä arvioita on kirjoittaa mutta jos kuitenkin sen miniarvion verran aina irtoaisi :)
VastaaPoistaVoi ei, minä odotan tältä paljon, ja olen luvannut kirjan vihdoin tänä vuonna lukea (samoin, ainakin itselleni, Karilla, jonka tilasin juuri alennusmyynnistä). Minusta Kuutamolla oli ihana, mutta Sooloilua ei. Sitten taas Tyypit ja etenkin Elokuvamuisti olivat ihania kirjoja, ja olen antanut kertoa itselleni, että tämä Syntikirjakin olisi, mutta se jää nähtäväksi!
VastaaPoistaOli hyvä, että toppuuttelit vähän intoani. :)
Korkeat odotukset olivat minun ansani Syntikirjan kohdalla. Näistä astelmista sinun on Karoliina helpompi lähteä tämän kirjan mukaan.
VastaaPoistaMulle kävi vähän samalla tavalla. Ajattelin lukea Vadelmavenepakolaisen Itsenäisyyspäivähaasteessa mutta luettuani Morren arvostelun kirjasta alkoi vähän arveluttamaan.. Kirjoista ei kyllä koskaan tiedä, itse voi hullaantua toisen inhoamaan kirjaan ja päinvastoin. Katsotaan :)