Joel Haahtelan herkkä Elena
Kustantaja: Otava, 2003
Sivuja: 126
Pisteet: 5-/5
Hyvät lukijat! Olen pitkään kokenut jääväni Joel Haahtelan tarinoiden ulkopuolelle. Haahtelan Kaksi kertaa kadonnut, Naiset katsovat vastavaloon ja Katoamispiste jättivät minut aikanaan kylmäksi. Teksti on kaikissa ollut kaunista, mutta itse kirjojen tarinat ovat jääneet minulle merkityksettömiksi. Jostain syystä olen kuitenkin aina palannut Haahtelan teoksien pariin. Ja nyt tiedän miksi. Löytääkseni Elenan.
Elena on kaunis ja koskettava pienoisromaani yksinäisestä miehestä ja miehelle tuntemattomasta mutta silti niin läheisestä Elenasta. Joka päivä mies seuraa Elenan kulkua. Miehelle on kuin elinehto nähdä tuo nainen joka päivä. Koko vuoden mies seuraa Elenaa. Mitä tapahtuu, kun mies vihdoin tapaa Elenan, ja miksi Elena on hänelle niin tärkeä?
Kirja on lyhyt mutta siinä on kaikki tarpeellinen. Miehestä ei kerrota käytännössä mitään, mutta silti hän onnistui herättämään minussa sympatiaa. Lopussa selviää mitä miehen yksinäisyyden takaa löytyy, ja miksi mies on niin kiinnostunut tuntemattomasta Elenasta.
Kirja koostuu hyvin lyhyistä kappaleista. Lähes jokainen niistä herätti minussa tunteita. Teksti on kaunista muttei häiritsevän harkittua. Kirjaa on hyvin vaikea kuvata, se on koettava itse. Kirjan luettuani oloni oli pitkään onnellinen ja rauhaisa. Kannattaa lukea tämä pieni kirja suuresta rakkaudesta.
Tunsin kerran miehen, joka sanoi: rakkaus on kaikki. Kun kysyin mitä hän tarkoitti, mies vastasi: rakkaus on kaikki siten, että kaikki mitä sanomme pahaksi on kadonnutta rakkautta. Kaikki teot ovat lähtöisin rakkadesta tai sen tuhoutuneesta muistomerkistä. Ei ole olemassa sellaista tekoa, joka ei vastaisi kysymykseen: kuka minua on rakastanut? Jos ei ole rakkautta, on vain yksinäisyys ja kuolema. Sen vuoksi minun on pakko sanoa: rakkaus on kaikki.
Elena on ehdottomasti yksi hienoimmista koskaan lukemistani kirjoista. Ja totta, siinä Haahtela tulee tekstillään jotenkin lähemmäksi lukijaansa kuin missään muussa (hienossa) teoksessaan.
VastaaPoistaJa uskomatonta että tämä tarina mahtui 126 sivuun. Muissa lukemissani Haahtelan teoksissa on tuntunut hiukan siltä kuin tarina olisi jäänyt kesken. Tämä kirja oli ohuudestaan huolimatta kuitenkin hyvin täyteläinen :)
VastaaPoistaHmm. Minäkin olen kokonut jääväni vähän ulkopuolelle näistä Haahteloista! Mutta tosiaan taidan antaa Elenalle mahdollisuuden ja itse asiassa Lumipäiväkirjallekin, kun se nyt on tuossa pinossa odottamassa. Ihana vertaistukikokemus kun kirjoitit samaa mitä itsekin olen miettinyt! :D
VastaaPoistaMinä en ole Haahtelalta muuta vielä lukenutkaan kuin tämän, ja ihastuin kyllä kovasti. Elena on niin kaunis, koskettava.
VastaaPoistaMinunkin olisi kannattanut aloittaa Haahtelaura Elenasta. Jos joku ei ole vielä lukenut yhtään Haahtelaa ja miettii minkä lukisi, niin tätä kyllä suosittelen!
VastaaPoistaJa minä kun luulin olevani ainoa haahtelakompleksinen, kiva saada myös sinulta vertaistukea anni.M :)
Haahtela on niin ihana, vaikken ole tätä Elenaa vielä lukenut. Osaan kyllä arvata, että se on minustakin upea kirja. :)
VastaaPoistaOlin ihan varma Karoliina että olisit lukenut Elenan. Tämä tuntuu jotenkin sinun kirjaltasi :)
VastaaPoista