Markus Nummi: Karkkipäivä
Markus Nummi: Karkkipäivä (<- Adlibrikseen)
Kustantaja: Otava, 2010
Sivuja: 383
Pisteet: 5-/5
Hyvät lukijat! Eräs tuttavani suositteli minua lukemaan Markus Nummen Karkkipäivän ja tein työtä käskettyä. Aloitin kirjan enkä tajunnut mitään. Ensimmäiset sivut kuvasivat pienen pojan mielikuvitusmaailmaa enkä ymmärtänyt mitään. Luin parikymmentä sivua ja laitoin kirjan syrjään todeten, ettei tainnut olla minun kirjani. Aloitin kirjan kuitenkin pari viikkoa myöhemmin uudelleen alusta, ja palaset loksahtivat paikalleen. Ahaa! Tätä ei siis kannata aloittaa väsyneenä.
On lähiö. On ostari. On Tomi. Poika, joka on kokenut liian paljon, liian aikaisin. On Tomin ystävä Mirja, joka asuu samassa naapurustossa ailahtelevaisen äitinsä kanssa. Naapurissa asuu myös käsikirjoituksen kanssa painiva kirjailija Ari, joka haluaa vain elää rauhassa muiden asioihin puuttumatta. Ja sitten on Katri, sosiaalityöntekijä, jonka työtä on puuttua toisten asioihin synkimmällä hetkellä.
Mutta mitä tapahtuu, kun Mirjan äidin mielenterveys rapisee ja ainoa joka tytöstä tuntuu välittävän on avun tarpeessa itsekin oleva Tomi? Sattumalta Tomi törmää Ariin ja päättää vielä kerran luottaa aikuiseen. Auttaisiko Ari Tomia Mirjan pelastamisessa? Mutta ensin Arin ja sosiaalityöntekijöiden pitäisi pysähtyä kuuntelemaan Tomia, todella nähdä hänet. Ehtiikö kukaan auttaa näitä lapsia vai jäävätkö Tomi ja Mirja ikuisesti näkymättömiksi?
Kirjan tarina oli vahva ja todella kertomisen arvoinen. Henkilöiden ääni oli uskottava, suorastaan hämmästyin miten suvereenisti Nummi kirjoittaa niin naisen, miehen kuin lapsenkin äänellä. Kirja koskettaa ja pyytää meitä kaikkia; älkäämme ikinä kääntäkö selkäämme lapsen pahoinvoinnille. Kannattaa lukea.
Kustantaja: Otava, 2010
Sivuja: 383
Pisteet: 5-/5
Hyvät lukijat! Eräs tuttavani suositteli minua lukemaan Markus Nummen Karkkipäivän ja tein työtä käskettyä. Aloitin kirjan enkä tajunnut mitään. Ensimmäiset sivut kuvasivat pienen pojan mielikuvitusmaailmaa enkä ymmärtänyt mitään. Luin parikymmentä sivua ja laitoin kirjan syrjään todeten, ettei tainnut olla minun kirjani. Aloitin kirjan kuitenkin pari viikkoa myöhemmin uudelleen alusta, ja palaset loksahtivat paikalleen. Ahaa! Tätä ei siis kannata aloittaa väsyneenä.
On lähiö. On ostari. On Tomi. Poika, joka on kokenut liian paljon, liian aikaisin. On Tomin ystävä Mirja, joka asuu samassa naapurustossa ailahtelevaisen äitinsä kanssa. Naapurissa asuu myös käsikirjoituksen kanssa painiva kirjailija Ari, joka haluaa vain elää rauhassa muiden asioihin puuttumatta. Ja sitten on Katri, sosiaalityöntekijä, jonka työtä on puuttua toisten asioihin synkimmällä hetkellä.
Mutta mitä tapahtuu, kun Mirjan äidin mielenterveys rapisee ja ainoa joka tytöstä tuntuu välittävän on avun tarpeessa itsekin oleva Tomi? Sattumalta Tomi törmää Ariin ja päättää vielä kerran luottaa aikuiseen. Auttaisiko Ari Tomia Mirjan pelastamisessa? Mutta ensin Arin ja sosiaalityöntekijöiden pitäisi pysähtyä kuuntelemaan Tomia, todella nähdä hänet. Ehtiikö kukaan auttaa näitä lapsia vai jäävätkö Tomi ja Mirja ikuisesti näkymättömiksi?
Kirjan tarina oli vahva ja todella kertomisen arvoinen. Henkilöiden ääni oli uskottava, suorastaan hämmästyin miten suvereenisti Nummi kirjoittaa niin naisen, miehen kuin lapsenkin äänellä. Kirja koskettaa ja pyytää meitä kaikkia; älkäämme ikinä kääntäkö selkäämme lapsen pahoinvoinnille. Kannattaa lukea.
Minua harmittaa, etten ostanut tätä kirpputorilta vitosella. Tätä on niin paljon hehkutettu, joten minunkin on pakko ehtiä tämä lukea. Varsinkin lapsen näkökulmaa ja ääntä on kehuttu, mutta on kiinnostava, että nostit myös muut äänet yhtä vahvoiksi. Kiitos arviostasi.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Hanna :) Minua todellakin hämmästytti kirjan luettuani, miten Nummi on pystynyt menemään niin hyvin erilaisten ihmisten päiden sisään. Epäuskottavimmalta kirjassa vaikutti mieskirjailija Ari. Se kertonee paljon (kun kirjoittaja on sentään itsekin mieskirjailija, hahmot ovat mielestäni siis todella uskottavia).
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi mutta kannattaa miettiä sopiva aika ja mielentila kirjan lukemiselle.
Tätä kehuvat kyllä ihan kaikki, minä en ole vielä lukenut, mutta - kuten tiedät - aion lukea kirjan ensi vuonna. :) Ymmärrän hyvin alun sekaannuksesi. Joissakin arvioissa on ollut mukana lainauksena tuon pienen pojan sisäistä monologia (?), joka on kyllä irralla kontekstista kuulostanut niin sekavalta ja hankalalta, ettei se ole innostanut lukemaan kirjaa. Onneksi muut asiat kuitenkin ovat.
VastaaPoistaHei Karoliina! Kirjan alkaminen Tomi-pojan sisäisellä monologilla on todella pienoinen haaste. Mutta kun "alkujärkytyksestä" selviää kirja imaisee mukaansa! :)
VastaaPoistaMinulla on ollut Karkkipäivä lukulistalla jo kauan; toivottavasti ehtisin sen ensi vuonna lukemaan. Kiitos arviosta; kirjan on kyllä pakko olla hyvä :).
VastaaPoistaHei Maria! Tässä kirjassa yhdistyy tärkeä aihe ja taitava kirjoittaminen, erinomaisen kirjan komponentit siis! Ansaitut viisi tähteä :) Ehkä esim. Adichien Puolikas keltaista aurinkoa hullaannutti minut aikoinaan vieläkin enemmän ja irrotti viisi tähteä helpommin.
VastaaPoistaNimenomaan tuo moniäänisyys, Nummi on huikea kirjoittaja! Alun hämmennyksen jälkeen toimi minullakin kuin häkä. Kannatti, tosiaan.
VastaaPoistaHei! Kirjan alku on kyllä hämmentävä, melkoisen rohkea veto aloittaa kirja lapsen mielikuvamaailmaa kuvaamalla. Onneksi kirja selvenee sen jälkeen ja vetää mukaansa :)
PoistaTämän kirjan jälkeen kunnolla vasta tajusin, miten vaikeaa olisi kirjoittaa uskottavasti moniäänisesti. Hatunnosto Nummelle :)