maanantai 28. marraskuuta 2011

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka (<- Adlibrikseen)
Kustantaja: Tammi, 2011
Sivuja: 238
Pisteet: 4.5/5

Hyvät lukijat! Nappasin Anna Pihlajaniemen omaelämäkerrallisen Adoptiomatka-kirjan kirjaston Bestseller-hyllystä. Se tiesi sitä, että lukuaikaa kirjalle olisi vain viikko. Lainasin kirjan turvallisin mielin; kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, että hotkaisisin sen varmasti parissa päivässä. Olin oikeassa.

Adoptiomatka on Anna Pihlajaniemen päiväkirja viiden vuoden mittaiseksi venähtäneestä adoptio-odotuksesta. Alkuun odotuksen piti kestää vain muutaman vuoden mutta prosessi venyy ja venyy avioparista riippumattomista syistä. Lopulta ei ole lainkaan varmaa saako pari koskaan lasta. Takana avioparilla on jo monen vuoden biologisen lapsettomuuden työstäminen. Matka kohti lapsiperhe-elämää on pitkä. Tuskallisen pitkä.

Kirjoittaja käy viiden vuoden aikana läpi kaikki mahdolliset tunteet. Onnesta, surun, kaipauksen, repivän epätoivon ja vihan kautta jälleen onneen ja tasapainoon. Viisi vuotta vellomista ja välitilasssa elämistä. Vahva usko ja halua saada lapsi kantaa kaiken ylitse.

Adoptioäitinä ja entisenä adoptio-odottajana (takanani kaksi onnistunutta adoptioprosessia) tunnistin itseni tekstistä. Adoptio-odotus on todellakin välitilassa elämistä, vaikka kuinka matkustelisi ja yrittäisi edes hetkeksi unohtaa lapsen. Teksti oli paikoin niin tutunoloista, että meinasi kirjan puolivälissä alkaa jo puuduttaa. Mutta vain hetkittäin. Anna Pihlajaniemi osaa kirjoittaa kauniisti haaveistaan mutta myös rehellisesti omista heikkouksistaan ja peloistaan.

Kirja on erinomainen matkakumppani kaikille adoptio-odottajille. Kirjasta voi tunnistaa tuttuja tunteita ja löytää ymmärrystä. Suosittelen kirjaa myös kaikille adoptio-odottajien läheisille ja tuttaville. Kirja antaa hyviä näkökumia ihmiselle, joka kohtaa adoption ensi kertaa. Se on ainakin selvää, että adoptio ei ole suru vaan suuri onni! Adoptioprosessi on raskas, mutta kun hän jota on kauan odotettu vihdoin on tiedossa, on tunne lottovoittoakin makeampi!

7 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea arvio lukijalta, joka on kokenut saman kuin kirjan kirjoittaja. Minä luin tämän loppukesästä (vai oliko se alkusyksyä) ja myös välillä tuskastuin junnaavuuteen ja jauhamiseen, vaikka samalla ymmärsin ne hyvin. Minullekin tämä aihe on läheinen, vaikka lapsemme ovat biologisia jälkeläisiämme.

    VastaaPoista
  2. Hei Karoliina ja kiitos kommentista! :) Luin arviosi kirjasta kesällä ja nyt kävin lukemassa sen vielä uudelleen. Hieno ja rehellinen arvio! Vaikka olen adoptioäiti niin tunnustan että minuakin välillä rasittaa adoptio-odottajat, jotka valittavat kuohuviinilasit kädessä Eiffelin juurella ;) Mutta on se lapsen kaipuu vähän kuin kärsisi jostain sairaudesta, mikään ei oikein maistu miltään. Ja sitten kun lapsi on vihdoin sylkyssä alkaa hikinen arki kuin muillakin. Sitten sitä kummasti kyllä maistuis kuoharit Pariisissa, hehheh ;)

    VastaaPoista
  3. Varmasti näin. :) Toivottavasti en kuulostanut arviossani liian ankaralta, se ei ollut tarkoitus!

    VastaaPoista
  4. Hei, et todellakaan! Kiinnitin siihen kohtaan arviossasi huomiota vain koska itsekin olen ajatellut niin. Onneksi joku toinenkin uskaltaa "tunnustaa" :)

    VastaaPoista
  5. Kiva lukea tästä! Tämä on listallani kohdassa: luen tämän, sitten joskus. Nyt aihe on liian lähellä että jaksaisin vielä innostua. Hauska kuulla että olet adoptioäiti - minä myös. Luin Pihlajaniemen blogia aikoinaan ja siitä kyllä hyvin kävi ilmi hänen odotuksensa tuskallisuus. Ps. pidän kovasti kuvauksestasi, sekä tahdin hidastamiskohdasta että edullisen tekemisen bongailusta aikuisille ja lapsille! Samat ajatukset täällä!

    VastaaPoista
  6. Hei! Voi tosiaan olla uuvuttavaa kokea kaikki kirjan kautta uudelleen, jos on vastikään kokenut rankan adoptioprosessin. Mutta sitten kun aikaa on kulunut, niin suosittelen lukemaan! Oli hienoa lukea tekstiä johon pystyi todella samaistumaan.

    Meillä pitempikin adoptioprosessi kesti "vain" kolme vuotta joten ihan samalla tavalla en ole kokenut adoptioprosessia kuin Pihlajaniemi. Pitkän adoptioprosessin kokeneille (ja varmasti etenkin prosessissa oleville) kirja on loistavaa vertaistukea!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!