Riikka Pulkkinen: Totta
 |
| Kuva: Otava |
Kustantaja: Otava, 2010
Sivuja: 332
Pisteet: 4/5
Hyvät lukijat! Tuntuu kuin koko kansakuntamme olisi lukenut Riikka Pulkkisen Totta-romaanin. No nyt sitten minäkin. Kirja tuntuu jakavan lukijoiden mielipiteen; osa tykkää aivan mahdottomasti ja toinen puolisko haikailee Pulkkisen esikoisteoksen Raja-perään. Minun makuuni Raja oli parempi, sanoisinko ehjempi kokonaisuus. Mutta Totta on ihana, nautinnollinen ja kertakaikkisen kaunis lukukokemus.
Kirjassa isoäiti Elsa tekee tilejään selväksi odottaessaan lähestyvää kuolemaa. Eletään nykyajassa mutta piipahdellaan tiuhaan 60-luvulla, kolmen sukupolven elämän kipupisteissä. Kirjaa lukiessa huomaa, kuinka sekä ilot että surut osaavatkin olla niin samanlaiset vuosikymmenestä toiseen. Takautumissa hypätään Elsan ja hänen puolisonsa Martin avioliiton alkuaikoihin jolloin Martilla oli suhde heidän nuoreen lastenhoitajaan Eevaan. Mutta kuka ja millainen oli Eeva josta kukaan ei ole aiemmin suostunut puhumaan, ja mitä Eevalle tapahtui? Elsan tyttärentytär Anna samaistuu Eevaan ja haluaa selvittää mysteerin. Mutta mikä on lopulta totta ja mikä kunkin muistoja ja kuvitelmaa?
Riikka Pulkkisen teksti on kaunista ja miellyttävää lukea. Kirjaa haluaa ahmia ahmimistaan. Mysteeri pitää otteessaan ja loppuratkaisua odottaa kieli pitkällä. Lopulta kirjassa ei tapahdukaan mitään erityisen vavahduttavaa, olisin niin toivonut mehukkaamman salaisuuden keriytyvän auki. Kirjan loppu oli minulle siis pienoinen pettymys. Totuutta olisi voinut taivuttaa enemmän tai totuus olisi voinut itsesuojelun nimissä muuntua, jos totuus olisi ollut liian kova oikein muistettavaksi..
Suosittelen kuitenkin lämmöllä lukemaan kirjan. Joitakin Pulkkisen mietitty kieli häiritsee, mutta minä nautin. Nautin, nautin, nautin! Ja kirjan kansikin on kaunis, graafisen suunnittelijan Aina-Maija Metsolan upeaa käsialaa. Harmillisesti joudun palauttamaan kirjan kirjastoon. Totta näytti kyllä niin somalta pianon päällä köllötellessään. Mutta noutakaa te muut Totta-kirja kylään tai kaupasta ihan omaksi.
Tunnustan rehellisesti ja häpeilemättä, että yritin lukea Pullkisen Rajaa, mutta se jäi kesken! En tarkemmin ajateltuna pitänytkään kuoleman läheisyydestä enkä muistaakseni liiemmin Pulkkisen kirjoitustyylistä.
VastaaPoistaSait kuitenkin Totta-kirjan kuulostamaan paremmalta - pitäisiköhän antaa sille vielä mahdollisuus?
Kannattaa Mirja kokeilla, joko rakastat kirjaa tai ärsyynnyt siitä! Muistini mukaan Raja oli kirjoitustyyliltään suorasukaisempi (korjatkaa jos muistan ihan väärin), Totta enemmän makusteleva. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä tykkäsit :)
VastaaPoistaMinäkin nautin Totan kielestä suuresti. Tai ensin minua ärsytti, ja kirjaan tuntui olevan vaikeaa päästä sisälle, mutta kun lopulta pääsin, ihastuin Tottaan kovasti. Rajaa en olekaan vielä lukenut...
VastaaPoistaMukavaa lukea sinun mielipiteesi kirjasta, tämä päivitys olikin mennyt minulta aiemmin ohi. :)
Kannattaa Sara ehdottomasti lukea Raja. Totta oli jollain tapaa jopa lyyrinen, Raja taas kovempi. Molemmista pidin kovasti. Olisi todella mielenkiintoista sitten kuulla kummasta Sara pidit enemmän :)
VastaaPoista