torstai 7. huhtikuuta 2011

Sabira Ståhlberg: Pilvivaeltaja

Rakkaat lukijat! Jokin aika sitten minulle suositeltiin Sabira Ståhlbergin vuonna 2006 julkaistua esikoisromaania Pilvivaeltaja. Kirja vaikutti heti teemoiltaan mielenkiintoiselta, joten kipaisin kirjastoon ja aloin kotisohvalla ahmia kirjaa.

Kirjan päähenkilö on muslimi-isän ja suomalaisen äidin Altan-tytär, jonka matkaa seurataan lapsuudesta 70-luvun ahdasmielisessä Suomessa aina aikuistumiseen asti. Rinnakkaisena kertomuksena kulkee hänen Venäjältä Suomeen paenneen burtaasikulttuurista tulevan isoisänsä elämäntarina. Kirja on vivahteikas kertomus maahanmuutosta, erilaisuudesta, oman identiteetin epätoivoisesta etsinnästä kahden eri kulttuurin välissä sekä kipeä kertomus koulukiusaamisesta. Realismin rinnalla mukana kaikuvat isoisän kultturiperintönä vanhat kansantarinat ja pätkät kansanlauluista.

Kirja oli nautinnollinen lukukokemuksena ja aihe oli tärkeä ja mielenkiintoinen. Kirja herätti todella huomaamaan, miten tärkeä etninen identiteetti ihmiselle on ja miten vaikeaa ja jopa tuskallista kahden eri kulttuurin välissä taiteileminen voi olla. Suosittelen lukemaan.

- Useimmat ihmiset maailmassa näkevät vain ulkokuoren. He eivät näe minua koskaan. Sabak huokaa. - Olet valitettavasti oikeassa, hän sanoo. - Mutta sinulla on oikeus olla olemassa ja olla sellainen kuin olet.
Kauan olen kantanut syyllisyyttä. Vasta nyt sen näen, ison, harmaan kiven, se on aina ollut sisälläni. Se putoaa rinnastani ja murskautuu katuun.
- Minäkin koin väkivaltaa, sanoo Balban Oras hiljaa korvaani. - Taistelin koko elämäni oikeudestani olla olemassa.
- Ajatella, mumisen, - olen kulkenut läpi elämän uskoen, että olen epänormaali. Että minä olen väärä. Että olen epäsikiö. Että minun pitää kuolla rangaistuksena siitä. Sabak nauraa. Iloista, rohkaisevaa naurua.
- Tarvitset peilin, hän sanoo. - Peilin, joka näyttää sinulle oikean minäsi.
- Tarvitsen uudet silmät, sanon.

Ote kirjasta Pilvivaeltaja, Sabira Ståhlberg

                                                           

2 kommenttia:

  1. Välillä teki pahaa lukea. Koskahan sitä oppii lukemaan eläytymättä liikaa.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti Minna siis kirjaa eikä tätä blogitekstiä lukiessa ;) Mutta vakavasti puhuen oli kirjaa lukiessa olo että voiko näin rankka kiusaaminen olla edes mahdollista, mutta taitaa valitettavasti olla... :(

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!