Filius ja elinkaikkeuden arvoitus - tarinallinen tietokirja lapsille

Leena Valmu: Filius ja elinkaikkeuden arvoitus
Kuvitus: Lasse Rantanen
Kustantaja: WSOY, 2013
Sivuja: 73
Pisteet: 5/5
(Kiitos kustantajalle kirjasta).

Ensimmäinen solu, johon törmäsin, pullisteli peilin edessä hyvin lähelllä Suursuonta. "Moro!" solu sanoi. "Ootko sää eksyny?" Pudistin päätäni. Juuri tällä hetkellä en ollut. "Okei", solu vain sanoi ja jatkoi venymistään itsekseen. Katselin solua pitkään. Tämäkin näytti kummalliselta, mutta enää en ollut yllättynyt. Olin jo ehtinyt nähdä tällä matkalla yhtä jos toista. "Reenataanko?" kysyi solu. Todennäköisesti näytin kysymysmerkiltä, sillä solu jatkoi nopeasti. "Sori. Mää en oo muistanu esitellä. Oon Ulu Musculus. Mää oon primääri lihassolu ja kuulun hauisjoukkueen kilpasarjaan." Tyydyin nyökkäämään ja esittelemään itseni lyhyesti. "Kato ku mä oon paras!" lihassolu jatkoi todennäköisesti edes kuulematta mitä minä sanoin. "Mää tuun tänä vuonna ihan varmasti voittaan koko hauislihaksen mestaruuden!" Tyydyin nyökkäämään uudelleen. Miksi ihmeessä minun täytyi törmätä tällaisiin ääliöihin koko ajan? Lýsähdin istumaan pehmeään kudostaipeeseen. "Älä luhistu", lihassolu sanoi. "Energia se on joka kantaa!" "Joo", vastasin. 

Hei! Filosofian tohtori ja biokemian dosentti Leena Valmun kirjoittama ja Lasse Rantasen kuvittama Filius ja elinkaikkeuden arvoitus koukutti perheemme. Kahdeksan lukua sisältävä tarinallinen tietokirja ihmiskehon soluista keräsi koko perheemme iltaisin kuuntelemaan Filiuksen seikkailua.

Kirja kertoo verisolupoika Filiuksesta, joka toimii myös kirjan kertojana. Hän tykkää leikkiä, pelata ja pitää hauskaa kavereidensa kanssa. Häntä vaivaa ainoastaan se, ettei hän tiedä mikä oikein on, sillä hän ei ole koskaan tavannut vanhempiaan. Filiuksen melko huoleton elämä muuttuu täysin hänen joutuessaan voimakkaaseen pyörteeseen ja sen mukana tuntemattomaan elinkaikkeuteen. Alkaa seikkailu, jonka aikana Filius yrittää selvittää, mitä ihmettä hän tekee oudossa elinkaikkeudessa, missä hänen ystävänsä ovat, ja mikä hän oikein on. Filius törmää mitä kummallisempiin soluihin uudessa elinkaikkeudessa vaeltaessaan. Mutta mitä tehdä, kun ei edes fiksu hermosolu osaa auttaa. Olisiko matkattava luuytimeen saakka?

Filius ja elinkaikkeuden arvoitus oli tekstillisesti, sisällöllisesti ja kuvituksensa puolesta antoisa kokemus. Eläväinen teksti veti mukanaan ja erilaiset solut oli kuvattu värikkäästi. Jokaisen kappaleen lopusta löytyvä Tietocapsulus-tietoruutu antoi lisätietoa eri soluista ja elimistön toiminnasta. Tietocapsulukset olivat meille vanhemmillekin avartavia. Lasse Rantasen kuvitus tuki tekstiä hyvin, ja kuvituksen ansiosta 7-vuotiaamme oli helppo samaistua sympaattiselta näyttävään Filiukseen. Myös muut solut jäivät hyvin mieleen kuvituksenkin ansiosta.

Joka kappaleen jälkeen 7-vuotiaassamme heräsi paljon ihmiskehoon liittyviä kysymyksiä, joista puhelimme. Pullistelimme kirjan innoittamina hauislihaksiamme ja mietimme jopa päivällä, missä verisolupoika Filius mahtoi nyt olla liikkeellä. Saattoi hyvinkin olla, että poikamme verikammo lievittyi ainakin osittain kirjan ansiosta. Ainut, missä olimme kirjaa lukiessamme hieman hämillämme, oli solujen nimeäminen. Välilllä päässämme sekoittui, mikä olikaan solun tieteellinen nimi ja mikä nimi oli puolestaan keksitty. Kaikenkaikkiaan Filius ja elinkaikkeuden arvoitus on mielestämme laadukkaasti tehty lasten tietokirja, joka herätti lapsessamme mielenkiinnon ihmiskehon toimintaa kohtaan, ja jota jaksaa varmastikin lukea yhä uudelleen.