lauantai 22. marraskuuta 2014

Saksalaisten sotilaiden hautausmaalla



















Teimme viime viikonloppuna retken Vantaalle Saksalaisten sotilaiden hautausmaalle (Siltaniitynkuja, Vantaan vankilan vieressä). Lapsuudessani vierailin monta kertaa Rovaniemen lähellä Norvajärvellä sijaitsevalla saksalaissotilaiden hautausmaalla. Noilta ajoilta on muistiini jäänyt vahvoja jälkiä mystisen hiljaisesta ja luonnonläheisestä hautausmaasta. Myös Vantaalla vastassa oli kaunis ja hiljainen, havumetsän siimeksessä majaileva lepopaikka.


1950-luvulla perustetulle ja saksalaisen kuvanveistäjän Gustav Seitzin suunnittelemalle hautausmaalle on haudattu pääasiassa toisessa maailmansodassa kaatuneita saksalaissotilaita. Haudattuja kaatuneita on nelisensataa. Haudat ovat kauniisti kaarevien polkujen varsilla. Hautakiviä tutkaillessa havaitsee sodan surullisuuden. Iso osa kuolleista on hyvin nuoria, jopa alle parikymppisiä. Osa haudatuista sotilaista on jäänyt tuntemattomiksi.














Hautausmaalla vierailu oli hyvä keino virkistää muistia historian osalta. En muistanutkaan, että Suomessa oli toisen maailmansodan aikana jopa yli 200 000 saksalaista sotilasta, joista noin 15 000 menehtyi. Kertasimme hautausmaalla lisäksi nopeasti Suomen ja Saksan vaiheet liittolaisista vihollisiksi, ja sen, kuinka lapsuudenkotini Rovaniemellä on rakennettu ison sillanpalasen päälle. Sotilaat kun räjäyttivät sillat ja polttivat talot lähtiessään Lapin sodan päätteeksi käyttäessään poltetun maan taktiikkaa. Olen surkutellut entisenä rovaniemeläisenä kauniin puutalokauppalan lähes totaalista tuhoa.


Historian muistelua enemmän retki kuitenkin hiljensi ja herkisti. Pienehkö hautausmaa toimi vertauskuvana sodille laajemminkin. Niin paljon vanhempiensa menettämiä nuorukaisia, niin monta kotiin palaamatta jäänyttä isää, niin paljon surua kaikille sodan osapuolille, niin paljon tuhoa. Toisessa maailmansodassa on arvioitu menehtyneen jopa 85 miljoonaa ihmistä. Jälkeenpäin visiitti herätti mietteitä tuttavapiirissä erityisesti sen osalta, että olimme ottaneet retkelle myös lapsemme mukaan. Minustakin on totta, että lapsia ei kannata altistaa liian raskaille asioille eikä velloa niissä. Lapset kuitenkin tuntuivat ottavan retken kallioiselle metsähautausmaalle seikkailun kannalta. Auton takapenkiltä kuului kotimatkalla kylläkin toteamus, että jos heitä joku joskus pyytäisi sotaan, he eivät lähtisi. Retken yksi tarkoitus oli täyttynyt. Sota ei ole ihannoitava asia. Sota ei ole cool.

4 kommenttia:

  1. Löysin kerran venäläisten hautausmaan Lappeenrannasta sotilasalueelta, jonka olemassaoloa ei meinattu edes myöntää, vaikka minulla oli valokuvat. Ja tärkeä maakieli löytö. Kotelosieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika värisyttävä hautausmaalöytö. Piti ihan googlailla, saattaisi olla tämä hautausmaa: http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2012/09/sotavankien-hautausmaa-nro-3.html

      Poista
  2. Ai sinäkö olet Rovaniemeltä kotoisin, en tiennytkään (tai sitten olen vain unohtanut asian). Minäkin olen käynyt tuolla Norvajärven saksalaisella hautausmaalla, vaikuttava paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltähän minä! Tai kaksikymmentä kilometria Rovaniemeltä etelään mutta seutu on kaikenkaikkiaan varsin tuttua. Hauska löytää samalla suunnalla asuneita ja liikkuneita. :) Norvajärven saksalainen hautausmaa on tosiaan todella vaikuttava, se patsas on aika vavisuttava. Jotain samaa löysin tältäkin hautausmaalta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!