maanantai 22. lokakuuta 2012

Mielensäpahoittaja ja voisilmäpullat



















Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (<- Adlibrikseen)
Kustantaja: WSOY, 2010
Sivuja: 130
Pisteet: 5/5

Minua sinuttelevat ne jotka tuntevat minut kunnolla eli kuudesta lapsestani kolme, emäntä ennen kuin häneltä lähti puhekyky, Yrjänä ennen kuin hän kuoli ja savenvalantakurssin vetäjä Kannu-Lipasti, joka on kertakaikkisen hauska mies, jolle sallin erivapauksia.

Hyvät lukijat! Minäkin sitten vihdoin. Pitkään onnistuinkin välttelemään Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Olin suoraansanottuna kyllästynyt kuulemaan koko kirjasta. Alettuani lukea novellikokoelmaa inhotus ja kyllästyminen katosivat heti. Sivujen välistä avautui virkistävää ja lämminhenkistä pakinointia. Taustavirneellä varustettuna.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias suomalainen mies, joka ei usko lääkkeisiin, vaan siihen, että patoumien purkaminen kirjoittamalla lehtien yleisönosastoon on keino hallita niin kolesterolia kuin verenpainettakin. Niinpä mielensäpahoittaja alkaa listata epäkohtia. Osansa saavat sinuttelevat lääkärit, liian hienoihin tarjottaviin törsäävät pankit, nykynuorison velttous ja sairaalan aivan liian vähän perunaa sisältävä ruokavalio. Mielensäpahoittaja on järkkymätön jääräpää, joka omaa kuitenkin selvästi hyvän sydämen ja vahvan käsityksen oikeudenmukaisuudesta. Ja ihan asiasta mielensäpahoittaja mielensä pahoittaa. Ei turhasta mielestäni laisinkaan.

Humoristisuudestaan huolimatta kirja onnistuu samalla paljastamaan, miltä yhteiskuntamme näyttää ikääntyneen silmin. Miltä tuntuu menettää ajokortti ja tulla kohdelluksi alentuvasti, vaikka on selvinnyt aiemmin todella kovista paikoista? Miltä tuntuu pikku hiljaa menettää ystävät ja puoliso kuoleman ja sairauksien korjatessa satoaan? Miltä tuntuu, kun maailma ympärillä muuttuu huimaa vauhtia, mutta itse pysyy muuttumattomana? Syvällisemmän pohjavireen kulkiessa mukana, pakinat ovat pinnaltaan kuitenkin mukavan leppoisia. Pakinoihin suorastaan addiktoituu ja niitä haluaa lukea aina vain lisää. Ihan mahtava hyvän mielen kirja.

Ps. Soitin elokuvan tuottajalle. Meni vastaajaan, luin sille ehdotuksen mitä kaikkea voisi tupakan sijaan käyttää kuvissa. Lakupötkö tietenkin tulee ensimmäisenä mieleen, mutta voisi myös juoda lasin maitoa.

Pps. Mielensäpahoittaja-kirjan seuralaiseksi valmistin voisilmäpullia. Veikkaisin myös mielensäpahoittajan pitävän näistä. Ovat asiallisia nisuja.

Voisilmäpullat (n. 30 kpl)

4 dl maitoa
50 g hiivaa
4 dl vehnäjauhoja
lisäksi:
1 muna
1,5 tl suolaa
1,5 dl sokeria
7-8 dl vehnäjauhoja
1 dl rypsiöljyä

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Vispaa sekaan 4 dl vehnäjauhoja. Peitä kulho ja anna kohota puoli tuntia.
2. Lisää muna, suola, sokeri ja vaivaa vehnäjauhoilla kimmoisaksi. Lisää loppuvaiheessa rypsiöljy. Taikinaa ei tarvitse enää kohottaa, leivo se heti.
3. Jaa taikina n. 30 palaan ja pyöritä pulliksi. Nosta pellille ja anna kohota. Voitele pullat munalla, paina jokaiseen palanen voita keskelle ja ripota jokaiseen päälle sokeria.
4. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

2 kommenttia:

  1. Apua, aiheutit kauhean voisilmäpullahimon ja olisi aika jo mennä nukkumaan, voi ei! Ensi viikonloppuna teen noita ihanuuksia kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uups, pahoittelut! ;) Mutta herkuttelehan ensi viikonloppuna! :) Tätä taikinaa voin todella suositella. Olen tehnyt tällä reseptillä varmaan sata kertaa pullaa ja aina tulee ihanan pehmeitä. Lisäksi taikinan kohotus on kätevää näin. Taikinasta tulee lisäksi helposti käsiteltävää (ei tartu käsiin, kippoon eikä pöytään).

      Poista

Kiitos kommentistasi!