Testasin Olet hyvä tyyppi -oppaan ohjeet käytännössä ja näin kävi



Olet hyvä tyyppi
Karla Nieminen
Otava 2017
252 sivua

”Innokkaasti uusia ystäviä haluava ihminen helposti kiirehtii tutustumisessa. Hän voi näin ahdistaa muita, eikä siksi löydä ystäviä. Tämä on samanlainen noidankehä kuin se, että hyväksyntää kaikkialta hakevan on vaikea saada hyväksyntää. Kuuntelijaa jatkuvasti kaipaavan on vaikea tulla kuulluksi. Ystäviä epätoivoisesti etsivän on vaikeaa ystävystyä.

Hei! Voiko vaivaantunut introvertti muuntautua sosiaalisesti taitavaksi tyypiksi? Tätä päätin kokeilla lainattuani ja luettuani Karla Niemisen kirjoittaman oppaan Olet hyvä tyyppi. Olin aiemmin törmännyt kirjoittajaan ja hänen Jäänmurtajat-blogiinsa muun muassa Niemisen radiohaastattelua kuunnellessa. Kirjan myötä päätin vihdoinkin toteuttaa itsekin introvertiksi tunnustautuvan Niemisen ohjeita. 

Oppaassa neuvotaan konkreettisesti, miten uusiin ihmisiin voi tutustua. Sosiaalisen median käyttöä suositellaan vahvasti. Itse olen sekä Facebookissa että Twitterissä. Kummastakin tilistäni on helppo huomata (kaverien ja seuraajien määrä on hyvin maltillinen) että omaan kohtuullisen korkean kynnyksen tutustua uusiin ihmisiin tai keskustella keveitä. Saattaa kulua vuosi (tai vuosia) siihen että saan pyydettyä jotain tapaamaani kivaa ihmistä esimerkiksi Facebook-kaveriksi. 

Olet hyvä tyyppi -oppaan lukemisen jälkeen ensimmäinen askel kohdallani olikin rennompi ote sosiaaliseen mediaan. Lähetin kaveripyyntöjä muun muassa tapaamilleni muille kirjabloggareille ja nyt verkostoni onkin parikymmentä tyyppiä rikkaampi ja ilahduttavampi. Nykyään rupateltuani jonkun kanssa lähetän hänelle heti kaveripyynnön. Kynnys ei pääse nousemaan korkeaksi. Monille varmaan täysin itsestäänselvää mutta minulle ihan uusi juttu.

Se, mitä olen Niemisen ohjeista jo aiemmin noudattanut, on muiden sosiaalisessa mediassa jakamille jutuille osoitettu huomio. Toisten twiiteistä ja Facebook-statuksista tykkääminen on tullut ihan luonnostaan. Vaikken keksi hirveän usein itse sanottavaa, voin peukuttamisella ainakin osoittaa pitäväni jutusta ja olevani kuulolla. 

Rohkaistuin jopa noudattamaan Niemisen ohjetta siitä, että lähettää tapaamalleen ihmiselle lyhyen viestin Facebookissa tyyliin oli kiva tavata ja toivottavasti törmäillään/kahvitellaan/lounastetaan joskus. Oppaassa muistutetaan, että mitä useammin on yhteydessä johonkin, sitä tutumpi on. Ihmisen unohtaa helposti kertatapaamisen jälkeen. Kun sitten tapasin tämän ihmisen hieman sattumalta eräässä tilaisuudessa, olimme tosiaan jo hieman tutumpia Facebook-viestittelyn ansiosta.

Sitten olikin aika testata kirjan neuvoja ihan kasvokkain juhlissa, joissa en tuntenut etukäteen kunnolla ketään. Painajaismainen tilanne kaltaiselleni ihmiselle. Nuorempana nautin siitä, että sain tutustua uusiin ihmisiin ja saatoin innoissani lähteä liikenteeseen itsekseni. Vanhempana minusta on tullut arempi. Ja juuri tämä arkuus, joka näkyy epävarmuutena, tuntuu karkottavan ihmisiä. Kierre on valmis. En siis lähtenyt juhliin korkein odotuksin. 

Paikalle tultuani törmäsin heti pariin julkisuuden henkilöön, jotka kääntyivät katsomaan minua. Järkevä ihminen olisi toivottanut hyväntuulisesti iltaa, mutta minä päätin puistella räntää takistani tuimana ja suunnata pikapikaa vessaan pakoon. Seuraavaksi liimauduin kerran tapaamani ihmisen kylkeen ja Niemisen oppien vastaisesti olisin ihan rehellisesti sanottuna ollut tyytyväinen, jos olisin viettänyt koko illan tässä turvasatamassa. Nieminen kun muistuttaa, että hyvästäkin seurasta tulee tehdä irtiottoja tutustuakseen laajemmin. 

Syödessämme seuraamme liittyi mukavanoloinen ihminen, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia hetken aikaa. Koska olimme jo lopettelemassa ateriaa, teimme tilaa muille ja hyvästelin uuden tuttavuuden. Jälkeenpäin mietin, luuliko hän, ettemme halunneet jäädä pitemmäksi aikaa. Tilanteiden ylianalysointi ja hyvien tilaisuuksien ohittaminen ovat pahoja tapojani. 

Esimerkki hyvästä hukatusta tilaisuudesta on seuraavaksi tapahtunut törmääminen entiseen opettajaani, jonka olin nähnyt viimeksi pari vuotta aikaisemmin. Tervehdin häntä iloisesti, mutta hän näytti hämmentyneeltä. Jälkikäteen ajateltuna hän ei varmaankaan vain muistanut minua, mutta minä en pysähtynyt vaihtamaan kuulumisia, koska luulin naamassani olevan vähintään kerros tuulihattua. Harmi, olisi ollut kiva morjestaa hieman pidemmin. 

Jos juttusille kuitenkin uskaltautuu, Nieminen ohjeistaa laajojen sanalistojen muodossa, kuinka ylläpitää keskustelua. Luettuna homma tuntuu helpolta, mutta itse tilanteessa lamaudun. Tuttujen ihmisten kanssa keksin kyllä puhuttavaa, mutta uusien ihmisten kanssa vaikutan supertylsältä. Muistin kuitenkin juhlissa kysellä seuralaisiltani enemmän, enkä vain odottaa toisten aktivoivan keskustelua. Pieni askel mutta askel parempaan suuntaan kuitenkin.

Vaikka noudatin ohjeita suht kiltisti, pari perusongelmaani pysyivät samana. Minun pitäisi osata nauttia tilanteista rohkeammin ja rennommin itsekseni, eikä epätoivoisesti liimaantua ihmisten seuraan. Epätoivo on tehokkain karkotin. Välillä myös tuntuu, että samanhenkisiä ihmisiä on vaikea löytää. Tämä on kylläkin todennäköisesti harhaa, sillä jokainenhan tuntee olevansa jollain tapaa muista erottuva. Ehkä minun pitäisikin uskoa vahvemmin siihen, että tänään(kin) on mahdollista tavata lisää sielunsiskoja ja -veljiä.

”Ystäviä etsiessä kannattaa miettiä, kuka on sinun kanssasi jossain määrin samanhenkinen. Häneen on automaattisesti muita helpompi tutustua, koska ihmiset pitävät samanlaisista ihmisistä. Teillä on todennäköisesti puhuttavaa ja tykkäätte tehdä samanlaisia asioita.

Helmet-lukuhaasteen kohta 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia.

Kommentit

  1. Kuulostaa aivan oivalliselta oppaalta. Tästä voisi olla hyöytä nuortenkin kanssa. Pistetäänpä korvan taakse vakavilla mielin.

    Miksiköhän sitä helposti ajatelee, että on itse jotenkin hölmö/outo? Varmaan suuri osa ihmisistä tuntee olonsa hieman hankalaksi uusissa ja vieraissa tilanteissa. Osaisipa olla varmempi ja avoimempi, oppisi ja tutustuisi paljoon uuteen ihan huomaamatta – etenkin uusiin ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä opasta on kritisoitu itsestäänselvyyksistä, mutta tasoiselleni tämä antoi paljon. Jo kohtuullisen hyvän sosiaalisen silmän omaava henkilö saattaa turhautua tätä kirjaa lukiessa. Olet hyvä tyyppi olikin sopiva minulle, jolle verkostoituminen on lähempänä hepreaa kuin äidinkieltä. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan (ainoastaan, jos tietää olevansa suht ketterä ihmissuhteissa, niin sitten kannattaa jättää välistä).

      Järjellä sitä ymmärtää, ettei ole sen kummallisempi kuin muutkaan ja juuri turha epävarmuus toimii tutustumisia vastaan. Vaivaantunut ihminen vaivaannuttaa muutkin eikä houkuttele seuraansa. Uskon, että jo muutamalla positiivisella ryhmäkokemuksella tämä vaiva voisi helpottaa.

      Poista
  2. Minä olen tavannut sinut lyhyesti kerran, enkä olisi mitenkään arvannut, että pidät itseäsi introverttinä :) Jäit hyvin mieleeni ja olenkin harmitellut sitä, että aika menee niin nopeasti emmekä ole saaneet yksiäkään museotreffejä aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen harmitellut, että museotreffit jäivät toteutumatta (omaa saamattomuuttani). Sosiaaliset tilanteet toisaalta houkuttavat mutta olen niiden jälkeen puhki. Opasta lukiessani mietinkin, että ehkä minulla ei ole tarpeeksi energiaa/motivaatiota muuttumiseen kuten Niemisellä, jolle verkostoitumisesta on tullut ammatti. Jos pääsisi sosiaalisten tilanteiden kammosta pois, niin olisin tyytyväinen. :) Ryhmässä jännitän yhä sitkeästi.

      Yritin muuten etsiskellä sinua aiemmin Facebookissa mutta sukunimesi on lipsahtanut mielestäni. Minut saa mielellään lisätä Facebook-kaveriksi halutessaan. Jos vaikka saisimme joskus ne museotreffit aikaiseksi. :)

      Poista
  3. Iso kiitos kirjan lukemisesta ja omien kokemuksiesi kertomisesta. :) Laitan tämän jossain vaiheessa jakoon myös omiin somekanaviini. Mukavaa joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos kivasta kommentista ja kirjasta, josta on ollut konkreettisesti hyötyä. Mukavaa joulun odotusta! :)

      Poista
  4. Mielenkiintoinen aihepiiri! Näin introverttina: introverttius ei ole ongelma, jos se ei häiritse/et anna sen häiritä itseäsi eikä se ominaisuutena ole hyviä sosiaalisia taitoja poissulkeva ominaisuus.
    Koen suurta tuttuuden tunnetta tuon sosiaalisen hässäkän jälkeisessä urvahtaneessa olossa, vaikkakin tarvittaessa pystynkin ns. ottamaan tilan haltuun. Yksinäisyys on harvinainen tunnetila, vaikka yksin olen ollut paljonkin, niin tuntemus on iskenyt juuri joukkotilanteissa.

    Rentoudutko tekemällä vai olemalla? Itse kaipaan omaa tilaa ja aikaa revohkojen jälkimainingeissa, kun taas Kanssakulkija ekstroverttina on tekemällä rentoutuja ja palautuja. Tämä on aiheuttanut runsaasti keskusteluja ja hervotonta tilannekomiikkaa vuosikymmenten mittaan, mutta on yhteensoviteltavissa... Hyvää oloa ja mielentilaa Sinulle juuri sellaisena kuin omimmillasi olet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä juttu, että aiheesta puhutaan ja kirjoitetaan. On helpottavaa ymmärtää, että ihmisvilinä joko tuo tai vie voimia riippuen temperamentista. Omalla kohdallani hiottavaa löytyy myös sosiaalisista taidoista. Viihdyin lapsena ja vielä nuorenakin paljon itsekseni käytännössä Lapin erämaassa, joten hyppäys sosiaaliseen Helsinkiin on iso. Tunnistin tismalleen tuon mitä sanoit yksinäisyydestä joukkotilanteissa. Itsekseni ollessani tunnen itseäni harvemmin yksinäiseksi.

      Minullekin luontaisempaa on se, että on mahdollisuus ajatella rauhassa. Koen jatkuvan puuhastelun vaikeuttavan asioiden pohtimista. Puuhastelu ja ahkeruus ovat hyviä ominaisuuksia, mutta koska tauoton sellainen ahdistaa minua, pyrin luomaan kotona myös rauhaa ihan vain olla ja hengitellä. Meilläkin on perheessä niin introverttiä kuin ekstroverttiä. Juuri tänään puhelimme, että ainakin opimme tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen (vaikka välillä introverttejä hengästyttää ja ekstroverttiä tylsistyttää).

      Kiitos mukavasta toivotuksesta. :) Sitä samaa ja hyvää joulun odotusta toivottelen. :)

      Poista
  5. P.S. Kevään kirjauutuuksissa näkyy olevan hauskanoloinen uutuus: "Nukkumatin vastaisku":)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa että olit bongannut kirjan. :) Lämminhenkistä huumoria luvassa. :)

      Poista
  6. Kiva postaus! Minäkin pidän itseäni introverttina ja tätä on varmaan joidenkin vaikea uskoa, kun kuitenkin samalla luennoin ja koulutan kursseja koko ajan.

    Minäkin bongasin kivan kevään kirjauutuuden kuvastosta. Jään odottelemaan innolla!

    Mukavaa joulun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Olin nuorena asiakaspalvelutyössä ja jatkuva ihmiskontakti vei täysin voimat. Kotona en sitten jaksanut työpäivän jälkeen puhua pariin tuntiin mitään. Onneksi osasin hakeutua sen jälkeen tehtäviin, jossa vaihtuvaa ihmisvirtaa ei ole. Nykyinen kirjoitustyö on itselleni aika ihanteellinen. Hassua kyllä, hakeudun kuitenkin ihmisten ilmoille kirjoittamaan. Kotona on väliin liiankin hiljaista.

      Kiva että olit bongaillut kirjan. Sitä oli hauska tehdä. Toivottavasti se välittyy kirjasta. :)

      Poista
  7. Sitä kysymyslistaa ei tosiaan muista millään ulkoa heti, mutta pikkuhiljaa, kun tsemppaa, niin tilanteet muuttuu. Eilen oli ylpeä siitä, että muistin edes jonkun kysymyksen listalta, kun istuin lounaspöydässä, missä ympärillä oli vieraita ihmisiä. Olin hyvin ylpeä itsestäni :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä. :) Oma pääni on vielä humissut tyhjää tuntemattomampien seurassa mutta toivottavasti keksin jatkossa enemmän hyviä kysymyksiä. Olen vähän vieraskoreakin, joten tuntuu tungettavalta kysellä ihmisiltä asioita. Sehän on hönttiä, sillä moni kertoilee vallan mielellään kuulumisiaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit