Hitti ja huti


Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi
Tammi, 2015
249 sivua

Rakkaus voi vanhoilla päivillä olla monella tapaa parempaa ja helpompaa kuin rakkaus aikaisemmin elämässä, siitä olen varma. Upsala Nya Tidningin haastattelussa Ekerwald selittää: "Rakkaudesta saa nykyään enemmän irti. Mehän olemme kokeneita. Ja toinen ihminen nousee enemmän keskiöön. Nuorena keskiössä on ihminen itse. Toisesta tulee instrumentti, jota soittelee omaksi huvikseen. Nykyään kumppanini on kanssaihminen, jonka kanssa voin kokea henkistä läheisyyttä. Läheisyys on todiste rakkaudesta!"

Päädyin päivystykseen viideksi tunniksi (selvisin onneksi säikähdyksellä), ja mukaan tarttunut Merete Mazzarellan Aurinkokissan vuosi oli mitä parhainta odotteluseuraa. Luin kirjan siltä istumalta. 

Aurinkokissan vuodessa Mazzarella pohtii ikääntymistä. Kirjailijan 70-vuotispäivä lähenee, ja pöydällä istuva aurinkokissa tuntuu heiluttavan kättään joka päivä hitaammin. Mutta hidastuuko elämä vanhetessa? Kirjan mukaan kyllä ja ei. 

Mazzarella peilaa teemaa tuttuun tapaansa omaan elämäänsä, kirjallisia viittauksia tälläkään kertaa unohtamatta. Hän ei tunnu ikääntyessään painavan jarrua. Päinvastoin. Mazzarella löytää uuden rakkauden, matkustelee ja jatkaa aktiivista kirjoittamista. 

Mazzarella ei välttele vaikeitakaan aiheita vaan pohtii muun muassa sitä, onko kunnoltaan romahtavan kumppanin jättäminen hyväksyttävää, jos suhde on esimerkiksi perustunut yhteiselle reissaamiselle. 

Ikääntymisestä keskusteltaessa esiin nousevat yleensä vain huonot puolet positiivisten jäädessä negatiivisten mielikuvien varjoon. Aurinkokissan vuosi nostaa esiin muun muassa sen, kuinka elämän loppupuoli voi tarjota ensimmäistä kertaa mahdollisuuden vapautuneeseen seksielämään.   
Sinisen linnan kirjastossa Aurinkokissan vuodesta todettiin: Nuo lukuhetket teekupin ääressä olivat kuin rupatteluhetkiä kirjailijan kanssa, kuin tyyni satama, koti.

Kulttuuri kukoistaa -blogissa kuvaillaan teosta näin: Vanhemisesta selviytyminen on yksi pohdiskelun aihe, tai se "mitä pitäisi ajatella krempoista". Mutta hän pohtii paljon muutakin aina Anne Frankin siskosta elämänvalheisiin, palvelujen tasosta matkustamiseen ja lentoemäntien historiaan, ja tekee sen viehättävästi omalla tavallaan, arkisiin pikkuseikkoihin asiat liittäen, välillä taas korkeissa sfääreissä liidellen.

Helmet-likuhaasteen kohta 39. Ikääntymisestä kertova kirja. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Richard Bach: Lähellä jokainen sydän
Gummerus, 2003
45 sivua

Mutta myöhemmin, jos käytät sitä hyvin, se tehoaa lintuihin, joita et voi nähdä, ja lopuksi huomaat, ettet tarvitse sormusta etkä lintua lentääksesi yksin pilvien hiljaisuuden yläpuolella. Ja kun se päivä koittaa, sinun täytyy antaa lahjasi jollekulle, jonka tiedät käyttävän sitä hyvin ja joka voi oppia, että tärkeitä ovat ainoastaan totuudesta ja ilosta tehdyt asiat, eivät pellistä ja lasista tehdyt.

Kohdalleni sattui pieni kirjallinen hutikin. Richard Bachin jo vuonna 1976 kirjoittama menestyskirja Lähellä jokainen sydän (Alkuteos There's No Such Place As Far Away) sisältää filosofista pohdintaa ystävyydestä ja roppakaupalla metaforia. Myönnän suurimman osan kirjasta liidelleen komeasti yli hilseeni. Koinkin tekstin monin paikoin liian korkealentoiseksi makuuni. Ehkä nuoremmalla iällä olisin saanut kirjasta enemmän irti. Teoksessa on kaunis Ron Wegenin kuvitus. 

Helmet-lukuhaasteen kohta 22. Kuvitettu kirja.

Kommentit

  1. En ole lukenut blogiaikana yhtään Mazzarellan kirjaa, tämän voisin lukea.

    Toisinaan sattuu niitä huteja, ei voi mitään.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlista kotiin on suosikkini Mazzarellalta. Sekin kannattaa ehdottomasti lukea.

      Välillä tulee tosiaan hutejakin. Onneksi kuitenkin enemmän hittejä. :)

      Kiitos kommentista. <3

      Poista
  2. Aurinkokissan kehräys ei ihan saanut korvia höristämään, vaikka Mazzarellan tavasta kirjoittaa pidänkin, vaan kuten postaajakin Juhlista kotiin nimiin vannon, hieno teos. Äidin toteamuksesta "Eihän se (kuolema) ole kuin, että lähtisi vähän aiemmin hauskoista juhlista kotiin", on rateva suhtautumistapa.

    Oma muistikuva läheisistä sydämistä on, että se istui ilmestymisvuonnaan hyvin fiiliksiin, mutta jossain myöhemmässä elämänvaiheessa tuli täyspummi:) Ei hittejä ilman huteja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhlista kotiin on kyllä hieno teos. Jäänyt vahvasti mieleen. Samanlaista jälkeä ei tämä Aurinkokissan vuosi jättänyt, vaikka kiinnostavaa pohdintaa sisältääkin.

      Veikkailen itsekin, että erilaiset elämänvaiheet vaikuttavat paljon tiettyjen kirjojen kolahtamisessa/kolahtamattomuudessa.

      Tunnelmallista marraskuuta. <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit