Herkullinen elämä kirjana ja leffana

Richard C. Morais: Herkullinen elämä
Alkuteos: The Hundred-Foot Journey, 2008
Suomentanut: Marja Helanen
Kustantaja: WSOY, 2012
Sivuja: 335
Goodreads-tähdet: ★★★ liked it
(Kiitos Nordisk Film Oy:lle pokkarista ja leffalipuista)

Suuri talo, jonka edessä automme oli sammunut, oli uljas. Erotimme tielle asti, että talo oli rakennettu kauniisti veistetystä kivestä. Omavaraisen talon toisella puolella oli lehmusten alla talli ja portinvartijan mökki. Tonttia ympäröivällä kivimuurilla rehotti paksu muratti. 'Kyltissä sanotaan, että talo on kaupan', minä sanoin.
On se vain vahva. Kohtalo.
Sitä ei voi juosta pakoon. Ei loppujen lopuksi.

Hei! Luin Richard C. Moraisin kirjoittaman romaanin Herkullinen elämä ja heti kirjan lopetettuani katsoin kirjasta tehdyn tuoreen filmatisoinnin (ensi-ilta pe 29.8.). Ja kylläpä kokemukset poikkesivat toisistaan! Siinä missä kirja oli jopa melankolinen, oli leffa viihdyttävä ja optimistinen. Ensimmäinen oli varmastikin realistisempi kuvaus elämästä mutta lopulta leffaversio oli juuri sitä, mitä kaipasin näissä syksyn sateissa.

Niin kirjassa kuin leffassa päähenkilö Hassan Haji (elokuvassa mainion roolisuorituksen tehnyt Manish Dayal) joutuu pakenemaan perheineen Intiasta Eurooppaan maan poliittisen tilanteen takia. Maan kuohunta on riistänyt Hassanilta äidin, mikä on tietysti valtava murhe koko perheelle. Äiti kulkee kuitenkin nuorukaisen mukana lapsuudesta tuttujen ruokien tuoksussa. Hassanista sukeutuukin ajan myötä luontaisesti lahjakas kokki. Perheen saapuessa Eurooppaan intohimoisesti ruokaan suhtautuvan perheen pää papa vaatii perheen tekevän makumatkan eri maiden halki. Heidän vanha autonsa kuitenkin päättää rikkoutumalla ohjata perheen asettumaan ranskalaiseen pikkukaupunkiin. Vastassa on kaupungin toinen ravintoloitsija, äkäinen ja todella kilpailuhenkinen rouva Mallory (takuuvarma Helen Mirren) ja pian käsistä riistäytyvät maahanmuuttajiin kohdistuvat ennakkoluulot.

Kirjassa teemana painottuu selvästi enemmän omien unelmien toteuttaminen. Oli se sitten hinnalla millä hyvänsä. Leffa on selvästi arvomaailmaltaan pehmeämpi, perhekeskeisempi. Filmatisoinnissa nostetaan puolestaan enemmän esiin muukalaisvihateemaa, joka oli mielestäni tärkeä veto. Kirjassa mennään syvälle ravintolamaailman toimintaan, leffassa ehditään vain raapaista pintaa. Kirja antaakin ravintolamaailmasta kiinnostuneille selvästi enemmän, siinä missä elokuva antaa juuri sen verran, että se miellyttää monentyyppistä ihmistä. Kirjassa sukelletaan jopa ravintolamaailmaakin vakavasti ravistelleeseen lamaan, mikä on leffasta jätetty kokonaan pois.

Lasse Hallströmin ohjaama Herkullinen elämä-leffa onkin aika takuuvarmaa koko perheen viihdettä (ikäraja K7), joka nauratti aidosti ja sai yleisön hyvälle tuulelle. Kirja antaa puolestaan realistisemman kuvan ravintolamaailmassa vellovista pakkomielteistä ja oman ravintolan eteen tehdyistä uhrauksista. Tällä kertaa leffa voitti kuitenkin mielestäni kamppailun (antaisin leffalle pisteitä 4/5 ja kirjalle 3,5/5). Herkullinen elämä-leffa oli viihteennälkään mukava makupala.

Annan tämän hyväkuntoisen pokkarin eteenpäin. Jos olet kiinnostunut, niin kommentoihan kommenttiboksiin, niin laitan kirjan ilmaiseksi tulemaan.

Ohessa Herkullinen elämä-leffan traileri.