Hyvän loppukirin ottanut Kirjavaras



















Markus Zusak: Kirjavaras
Alkuteos: The Book Thief, 2005
Kustantaja: Otava, 2014 (1. painos 2008)
Sivuja: 558
Goodreads-tähdet: ★ liked it
(Kiitos kirjasta ja leffalipuista SF Film Finlandille)

Tietenkin olen epäkohtelias. Pilaan lopun, en ainoastaan koko kirjalta vaan myös tältä nimenomaiselta jaksolta. Olen paljastanut sinulle kaksi tapahtumaa etukäteen, koska en erityisesti välitä pitää jännitystä yllä salamyhkäisyydellä. Salamyhkäisyys on minusta ikävää. Väsyttävää. Tiedän mitä aikanaan tapahtuu, ja niin tiedät sinäkin. Mutta juonen käänteet jotka vievät meidät sinne, nehän ne minua ärsyttävät, hämmentävät, kiinnostavat ja ihmetyttävät. 

Hei! 558 sivua ja pakko myöntää, että kirja todella tuntui yhtä pitkältä kuin se oli fyysisestikin. Markus Zusakin bestseller Kirjavaras kuljetti tarinaa makuuni paikoitellen pahasti laahaten. Onneksi toisen maailmansodan aikaiseen saksalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva kertomus lähtee kirjan loppupuolella hurjaan ja hienoon loppukiriin.

Kirjavaras kertoo 10-vuotiaasta kirjavarkaasta Lieselistä. Toisen maailmansodan jaloissa Liesel sijoitetaan Hans ja Rosa Hubermannin huostaan. Liian paljon kokenut ja menettänyt tyttö herää uudessa kodissaan painajaisiin yö toisensa perään. Aina painajaisista havahtuessaan hän löytää viereltään hänestä rakastavasti huolehtivan uuden papansa, Hansin. Kovaäänisen mamankin, Rosan, rinnassa tuntuu asustavan lämmin sydän. Pikku hiljaa Liesel huomaa uuden perheensä pysyvän hänen tukenaan ja kipeä menneisyys alkaa irroittaa otettaan. Naapurissa asuvasta Rudy-pojasta tulee Lieselin paras ystävä ja kanssarikollinen. Lukutaidoton tyttö kun haluaa päästä kirjojen maailmaan, vaikka sitten kirjoja varastamalla. Samalla hän yrittää varastamalla saada itselleen jonkinlaista hyvitystä, sillä elämä on vienyt häneltä paljon. Aivan liikaa. Valitettavasti lisää sodan kauhuja on luvassa.

Kirjan kertojana toimii kuolema. Lukija onkin seuraamassa Euroopan toisessa maailmansodassa kokemia kauheuksia itsensä kuoleman kertomana. Kuolema tekee työtä uupumatta ja yleensä noudettaviinsa liiemmin huomiota kiinnittämättä. Mutta Lieselin kohtalossa on jotain, mikä saa jopa kuoleman muistamaan hänet ikuisesti. Kuoleman huono tapa on paljastaa juonenkäänteitä etukäteen ja paikoitellen jaaritella aika pahasti. Kirjavaras toimikin allekirjoittajalle useina iltoina mainiona unilääkkeenä hienosta tarinastaan huolimatta. Kirja ei siis päästänyt minua helpolla, mutta vauhdin kiihtyessä loppua kohden sain vihdoin palkintoni ja kertomus päätöksensä.

Lieselin henkilökohtaiseen tarinaan limittäytyy natsi-Saksan sodanaikaiset hirmuteot. Hubermannien perhe päätyy piilottamaan kotiinsa juutalaisen. Piilotetusta Maxista tulee kuin perheenjäsen ja Maxin kautta Liesel ymmärtää, mitä kauheuksia juutalaiset joutuvatkaan kokemaan. Kirja toimii lukijalle muistutuksena siitä, etteivät kaikki saksalaiset hyväksyneet natsiaatetta. Kirjavaras havainnollistaa myös sitä, kuinka tärkeää kirjat ja kirjoittaminen monille oli henkisen selviytymisen kannalta sodan aikana. Vaikka kirja puudutti minua paikoitellen, saa kirja sen osittain anteeksi vahvan loppupuoliskonsa ansiosta. Kirjan suljettuani minulle kävi kuin joskus käy ihmisten kanssa. Yllättäin vain tajuaa tykkäävänsä jostakin ihmisestä paljon ja ehkä onkin tietämättään koko ajan tykännyt. Rakastumiseen asti Kirjavaras ei kuitenkaan kohdallani yltänyt.

Kirjavarkaan filmatisointi saa ensi iltansa Suomessa ensi perjantaina 4.4.2014. Aion mennä katsomaan leffaversion SF Film Finlandilta saaduilla lipuilla. Odotukset leffalta ovat suht korkealla, sillä elokuva on todennäköisesti ja toivottavasti nopeatempoisempi kuin kirja. Kirjan perusteella suosittelen Kirjavaras-leffaan suuntaavia varautumaan nenäliinalla. Kirja onnistui loppupuoliskolla koskettamaan, toivottavasti leffakin.

Osallistun Kirjavarkaalla Ihminen sodassa-lukuhaasteeseen.

Kirjavaras muissa kirjablogeissa, mm.: Järjellä ja tunteella, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Luettua, La petite lectrice, Sallan lukupäiväkirja, Todella vaiheessa, Kirjaneidon tornihuone ja Hurja Hassu Lukija. 

Kommentit

  1. Minun on tarkoitus aika piakkoin tarttua Kirjavarkaaseen, joka jo odottaa pinossa pöydällä. Kirjan lukemisen jälkeen olisi mielenkiintoista nähdä elokuva, kun tarina on vielä muistissa. Ja kiva olisi toki kuulla, mitä sinä elokuvasta pidät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulen varmastikin postaamaan vielä leffakokemuksestakin. Toivottavasti jaaritteleva kuolema on jätetty leffasta pois, ja filmi keskittyisi ihmisiin ja heidän suhteisiinsa sodan jaloissa. Jännittävää nähdä osuuko veikkaukseni leffan paremmuudesta kirjaan verrattuna oikeaan. Mielenkiintoisia ja koskettavia lukuhetkiä sinulle Kirjavarkaan parissa. :)

      Poista
    2. Kuolema on leffassa mukana, mutta se on jostain syystä filosofinen eikä yhtään hauska. Mä siis tykkäsin Kuolemasta kirjassa :)

      Poista
    3. Ou nou, tuo filosofoiva kuolema ei kuulosta kauhean hyvälle. Ajatuksena Kuolema kertojana oli ihan hyvä, mutta en pitänyt yhtään siitä, että se paljasti kirjassa juttuja etukäteen. Tarvitsen kirjallisia yllätyksiä! Yhä jotenkin toivon, että olisin pitänyt kirjasta enemmän.

      Poista
  2. Joskus parisen vuotta sitten Kirjavaras lähti mukaan kaupasta pokkaripainoksena muutaman euron hintaan. Minulla ei ollut mitään odotuksia, joten yllätyin positiivisesti. Tosin mitään hirveän suurta jälkeä se ei minuun kuitenkaan jättänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka pidin kovasti kirjan loppuosasta, huomasin kirjan luettuani, ettei se päässyt niiden kaikkein vaikuttavimpien lukukokemusten joukkoon. Harmi, sillä aiheen puolesta mahdollisuuksia olisi ollut todella huikeaan kirjaan.

      Poista
  3. Tykkäsin tästä tosi paljon, luin itsekin ihan vasta, odotan mielenkiinnolla elokuvaa! Minulle tämä ei ollut edes pitkä kirja, meni nopeasti. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla että sitkas flunssakin osaltaan aiheutti minulla nukahteluja Kirjavarkaan viereen. Minulle kirja olisi uponnut kuitenkin varmastikin paremmin pienen tiivistämisen jälkeen. Mielenkiinnolla odottelen leffaa, etenkin Rudy tuli kirjan hahmoista rakkaaksi. :)

      Poista
  4. Tiedätkö, minä en aio lukea tätä, vaan haluan nimenomaan nähdä tämän leffana. Kun olimme katsomassa viikko sitten Le Week-Endin, sen alussa näimme Kirjavarkaan traielrin ja olin aika vaikuttunut. Joskus elokuvaversio päihittää kirjan. Näin minulle kävi Schlinckin Lukijan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kutina, että leffaversio voi tällä kertaa olla parempi kuin kirja. Päätöksesi voi siis olla aika nappivalinta. Vastakohtana mieleeni tulee Hosseinin Leijapoika, joka uskomattoman tapahtumakavalkadinsa ansiosta oli mielestäni äärettömän paljon parempi kirjana kuin leffana. Leffa oli kuin juoksukisa aikaa vastaan ja tarina menetti paljon tiivistämisessä. Kirjavarkaassa on mielestäni puolestaan varaa tiivistää. Peukut pystyssä että leffaversio on onnistunut.

      Poista
  5. Minä rakastuin tähän kirjaan ja odotan innolla elokuvaa! Aion kuitenkin lukea kirjan uudelleen (jotta saan sen tuotua myös blogiini) ennen elokuvan katsomista eli odottelen rauhassa dvd:n julkaisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisesti minulle tämä ei ollut ihan nappikirja, olisin niin toivonut tykänneeni tästä vieläkin enemmän. Mutta muutamaan kirjan hahmoon kyllä rakastuin. Leffareissua jo odotellen. :)

      Poista
  6. Minäkin haluaisin lukea tuon kirjan. Puolisoni kehui kirjaa niin hyväksi. Nyt kun haluaisin lukea sen, niin en löydä sitä. Aakkostus heittää pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kirjasi pian löytyy. Kyllä tämä kannattaa lukea vaikken itse siihen täysin rakastunutkaan.

      Poista
  7. Minä kyllä pidin ihan koko kirjasta heti kun alun jälkeen pääsin vauhtiin. Mutta tässä olikin jotain sopivan laahaavaa omaan laahaavaan mieleeni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan itsessäni malttamattomuutta kirjojen etenemisen suhteen ja taipumukseni on vain pahentunut bloggauksen myötä. Aina vähän kiire seuraavan kirjaherkun pariin, mikä on vähän sääli. Kirjavarkaan ravisteleva loppuosa nykäisi minut sitten kuitenkin täysillä tarinan imuun. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit