Savonia-palkinnon pokannut Pihkatappi



















Antti Heikkinen: Pihkatappi
Kustantaja: Siltala, 2013
Sivuja: 275
Goodreads-tähdet: ★ really liked it

Tupa tuntui tyhjältä, vaikka yhtä autio se oli ollut jo vuosikausia. Vartuttuaan poika oli alkanut kulkea omilla teillään ja pesiä omassa kammarissaan tietokonetta ropeltaen, lähti navetalle vain kovasta käskystä eikä iloinnut työtä tehdessään. Äkäisellä naamalla kärräsi rehuja lehmien eteen ja paskajäykkänä peläten kyykistyi lehmän alle, kun sille yritti lypsämistä opettaa. Oppihan se lopulta, mutta väkinäisesti. Näki siitä, jotta ei se ollut utareiden tyhjentämistä varten tähän maailmaan syntynyt, mutta parhaansa mukaan Erkki oli yrittänyt sen elämää siihen suuntaan ohjata. Antoi kokeilla kirjoittamisia ja teattereja, mutta piti silti koko ajan selkeänä pojalleen suunnittelemansa päämäärän. Se oli tullut maasta ja maaksi sen piti jälleen tuleman, sen piti kasvaa samalla tavalla peltoon kiinni kuin isänsäkin.

Hei! Antti Heikkisen esikoisteos Pihkatappi nappasi tänään itselleen Savonia-palkinnon. Vuosittain jaettava palkinto on tunnustus merkittävästä savolaisesta kaunokirjallisesta teoksesta. En ollut ehtinyt lukea muita ehdolla olleita kirjoja mutta pidin peukkuja nilsiäläisen Heikkisen kirjalle. Sen verran paljon tykästyin nuoren savolaismiehen kasvutarinaan. Oman osansa tarinaan samaistumiselleni teki se, että olen viettänyt lapsuuteni kesät Heikkisen kanssa samoissa maisemissa. Pihkatappia ennen Heikkinen ehti tehdä vaikutuksen näyttelijänä Nilsiän Harrastajateatterin lavalla. Vieläkin harmittaa kun en saanut suutani auki törmätessäni mieheen Syvärillä seilaillessani. Olisin halunnut sanoa, että hän oli aivan mainio Jätkät-näytelmässä. Nyt Heikkinen näyttää liikkuvan suvereenisti myös kirjallisuuden näyttämöllä.

Pihkatappi kertoo nuorukaisesta nimeltä Jussi. Hän on menettänyt äitinsä taaperoikäisenä ja elellyt siitä lähtien maatilalla kaksin isänsä Erkin kanssa. Jo kahdessa polvessa Jussia ennen ovat suvun miehet kantaneet henkistä taakkaa mukanaan. Isoisoisä ja isoisä saivat raskaat ristinsä sodissa, Jussi puolestaan kärsii syyllisyydestä maatilan jatkumon kanssa. Hän on sukunsa ainoa perillinen ja siten ainoa mahdollinen tilan tuleva isäntä. Taakasta raskaan tekee se, että Jussi ei ole kerta kaikkiaan syntynyt hoitamaan maatilaa. Hän syttyy kirjoittamisesta ja teatterin lavalla. Lehmän lanta puolestaan inhottaa. Isä Erkki painostaa poikaansa maanviljelyksen pariin. Jussi yrittää selkeyttää ajatuksiaan kirjoittamalla esi-isiensä ja omat syntinsä ylös. Alkaa rankka mutta puhdistava matka.

Kirjan tarina itsessään on mukaansatempaava. Kirjan aiheista kuten maaseudun tyhjenemisestä, 80-luvun lapsuudesta ja jokaisen lapsen halusta saada vanhempiensa hyväksyntä ei ole kirjoitettu ainakaan liikaa. Itselleni 80-luvun lapsena oli tietysti mielenkiintoista lukea ensimmäistä kertaa samalla luvulla kasvaneen tarina. Kirja on lisäksi hyvä muistutus kaikille vanhemmille siitä, miten tärkeää on antaa lapsen itse valita tiensä. Savonia-palkinnon yhtenä perusteena oli se, miten Heikkinen on kyennyt tuomaan Savon murteen kirjaan uskottavasti. Olen samaa mieltä. Pihkatappi on kirjoitettu suurimmaksi osaksi kirjakielellä mutta keskustelut ovat murteella. Mehevää ja rehevää kieltä lukiessa tuli tunne, että Savon murrehan on aika hieno juttu. Koin Pihkatapin vahvan kasvutarinan lisäksi eräänlaisena kunnianosoituksena rikkaalle kielelle, josta saakin olla ylpeä.

Pihkatapista muualla Blogistaniassa: Amman lukuhetki, Kaiken voi lukea!Kirjakaapin avain, Kirjakaapin kummitusKirsin kirjanurkka, Kulttuuri kukoistaaLukutoukan kulttuuriblogi ja P.S. Rakastan kirjoja.

Kommentit

  1. Tämä on kilometrin pituisella lukulistallani, kiitos mukavasta arviosta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin Pihkatapista aika paljonkin, kannattaa lukea. :)

      Poista
  2. Tämä kiinnostaa kovasti ja pyörittelin tätä jo kirjakaupassa ihan käsissäni :). Onnea palkinnosta kirjailijalle, aika hieno juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaanpa että tykkäisit kirjasta. :) Palkinto tuli mielesrtäni ansiosta vaikken muita ehdokkaita ehtinytkään lukea. Voitto on mielestäni hieno juttu Savon murteellekin.

      Poista
  3. Savon murre on rikasta ja hienoa! Ja yllättävän erilaista eri puolilla laajaa Savoa. :)

    Minäkin aion lukea tämän, monet blogijutut - kuten sinun - vakuuttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea.

      Itse en valitettavasti erota eroja erilaisten savon murteiden välillä. Kaksivuotiaaksi asti puhuin kuulemma Savon murretta paremmin kuin Savossa koko ikänsä elänyt äitini. Sittemmin muutimme Lappiin isäni kotikonnuilla ja kehkeydyin Lapin murteen asiantuntijaksi. ;)

      Poista
  4. Hei! Tämä on massiivisessa kirjastopinossani, Luenkin sen seuraavaksi. Taitaa nyt olla kirjastossa muitakin ottajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, toivottavasti tykkäät. Aiemmin hämmästelin kun tähän uutuuskirjaan ei ollut kirjastossa lainkaan varauksia. Nyt kun kurkkasin niin jonoa oli tosiaan tullut. Mukava että hyvä kirja saa palkinnon ansiosta huomiota.

      Poista
  5. Mahtava kirja, ja kerrankin tosiaan tuli tunne, että savon murre voi olla hienoa. Pidin kovasti, on palkintonsa ansainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat fiilikset tuli murteesta. Olin tosi iloinen että tämä kirja voitti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Suositut tekstit