Eve Hietamies: Yösyöttö
Kustantaja: Otava, 2010
Sivuja: 383
Pisteet: 4/5
Hyvät lukijat! Eve Hietamiehen Yösyöttö on ollut mielessä lukea jo jonkin aikaa. Siksipä olikin yllätys, että se on ilmestynyt vasta vuonna 2010. Kirja oli oikein makoisa, viihdyttävä palanen joulunpyhinä luettavaksi. Ei liian rankkaa muttei ihan täydellistä höttöäkään.
Yösyöttö kertoo Antti-isästä, joka yllätyksekseen jää yksinhuoltajaksi vastasyntyneelle Paavo-pojalleen. Antin vaimo ja tuore äiti Piia syöksyy synnytyksen jälkeiseen psykoosiin ja masennukseen. Antin on siis selvittävä yksin. Tukiverkko on heikko ja uunituore isä ei tiedä mikä on äidinmaidonkorvike, saati miten usein vaippa tulee vaihtaa. Onneksi on naapurit, Neuvola, puistossa tavatut äidit ja google. Niiden avulla Antti etenee kakkavaippojen, soseiden ja yllättävien sairastumisten viidakossa. Arjesta selviytymisen ohella Antin mielessä kaihertaa ikävä työelämään ja oman ajan puute. Onko hänellä enää koskaan aikaa itselleen?
Yösyöttö oli leppoisa lukukokemus. Taustalla mukana kulkeva tarina Piia-äidin sairastumisesta ei tummentanut kirjan sävyä liikaa. Hietamies osaa löytää lämmintä huumoria surun vastapainoksi Antti-isän arjesta pienen poikansa kanssa. Arki on rankkaa mutta myös rakkaudentäyteistä. Koska kirja kerrotaan yksinhuoltajaisän näkökulmasta, saa kotiäitien arkkityypit myös mukavaa pöllytystä. Ainut mikä minua kirjaa lukiessa hivenen ärsytti, oli jopa liiallinen yksinhuoltajaisän paapominen. Neuvolastakin olisi saanut heti kotiapua. Jäi tunne, että jos yksinhuoltaja olisi ollut nainen, hän ei olisi saanut niin paljon rohkaisua, neuvoja ja apua. Toivottavasti olen väärässä. Yösyöttö on helppotajuinen ja mukava kirja. Ei ehkä se maailman merkittävin kirja, mutta lukemisen arvoinen toki.
Olen ostanut tämän jo aikaa sitten kirppikseltä, mutta vielä en ole saanut luettua. Ehkä nyt voisi olla hyvä aika lukea, eikös tällekin ilmesty jonkinlainen jatko-osa keväällä?
VastaaPoistaHei Tuulia! Nyt tosiaan voisi olla sopiva aika tälle kirjalle sillä jatko-osa Tarhapäivä ilmestynee ensi maaliskuussa :)
VastaaPoistaSamaa mieltä, ei nyt mikään maailman merkittävin kirja, mutta ehdottomasti hyvä, mielenkiintoinen ja antaa ajattelemisen aihetta! Kiva kun Hietamieheltä on tulossa uusi kirja ensi vuonna!
VastaaPoistaSusa, tämä kirja antoi minulle ajattelemisen aihetta ihan omaakin arkea ajatellen. Olen kahden alle eskari-ikäisen kotiäiti joten jotkut kirjan kohdat todella osuivat ja upposivat! Totesin kirjan luettuani miehelleni ystävälliseen sävyyn: "Älä enää ikinä kysy missä lastemme ulkovaatteet ovat. Ne ovat aina samassa paikassa." Kyllähän tässä kirjasssa isät saivat puiston äideiltä huutia ja valitettavasti se on joskus myös ihan aiheellista ;) Tämän kirjan ansiosta mieheni ehkä kyselee vähemmän, toivottavasti! :)
VastaaPoistaMinä sain tämän kesällä ystävälliseltä naapurilta omaksi, mutta toistaiseksi se on jäänyt lukematta. Aion kuitenkin tarttua kirjaan ennen kuin tuo seuraava osa ilmestyy. :) Tämä kuulostaa mukavalta välipalalta.
VastaaPoistaPS. Minulla olisi sinulle yksityisasiaa, mutten löytänyt sähköpostiosoitettasi täältä. Voisitko meilata minulle, osoitteeni löytyy blogiprofiilistani. :)
Hei Karoliina! Tämä on todellakin mukava välipalakirja, sopii luettavaksi milloin vaan!
VastaaPoistaValitettavasti en ole vielä ehtinyt luoda meiliosoitetta blogilleni, laitan siis sinulle meiliä tulemaan :)
En uskaltanut vielä lukea tekstiäsi, sillä nappasin tuon kirjan juuri tänään bookcrossing-tapaamisesta, kun useampi henkilö sitä yhteen ääneen kehui. Saa nähdä mitä pidän.
VastaaPoistaToivottavasti tykkäät kirjasta Annika, olisi mukava kuulla aikanaan mitä pidit :)
VastaaPoistaKyllä tämän luin kun lukupiirin (Lukutoukat)naiset tämän valitsi. Lähes neljäsataa sivua vaipan vaihtoa tuttipulloja kertomusta naisten alapään vaivoista. Turhaa höpötystä. Tällaista juttua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään . Kyllä ei kannata elämäänsä tällaiseen haaskata.
VastaaPoistaVoisi ehkä kirjoittaa mitä oli niiden naisten elämä sodan jälkeen joille pappi tuli ilmoittamaan ettei isä tule koskaan takaisin . Elämää ilmaan minkäälaisia mukavuuksia kylmissä asunnoissa korvikeravinonolla
Eipä ollut mitään sosiaalihuoltoa ja muuta tukea. Elimme eri maailmassa
Nohnoh, naisten alapään vaivat ovat tärkeitä juttuja, jos itse sattuu kärsimään samaisista vaivoista! Tämän kirjan kohderyhmä on tietysti lapsiperhearkea nykyaikana elävät. Ja vaikka nykyaikainen lapsiperhe-elämä kuulostaa pullamössöltä, on siinä myös omat haasteensa. Ennen lapsia kaitsemassa oli usein myös isovanhemmat ja sukulaistyttöjä. Nykyään äidit ja isät ovat yksin lastensa kanssa (aika harva löytää samanlaisen vertaisverkoston kuin kirjan isä). Asian kokeneet ymmärtävät miten henkisesti raskasta sellainen elämä voi olla. Millään tavalla sodanaikaista elämän rankkuutta väheksymättä.
VastaaPoistaSuosittelen kaikkia lukemaan Yösyöttö-kirjan vastapainoksi Aira Samulinin omaelämäkerrallisen Soturi ja sunnuntailapsi-kirjan, joka kertoo sodanaikaisesta elämästä; sodan suru-uutisista ja kovassa ajassa lasten kanssa selviämisestä.
Saitte kuitenkin varmasti lukupiirissä paljon keskustelua aikaan myös Yösyöttö-kirjasta. Kenties se kuitenkin avarsi hieman. Kiitos ajatuksia herättäneestä kommentistasi Raimo.
Olen nyt lukenut sekä Yösyötön, että sen jatko-osan Tarhapäivän. Pidin kummastakin kirjasta todella paljon, vaikka ensin ennakkoluuloisesti suhtauduinkin. Lukiessani nauroin monta kertaa ääneen. Kirjoissa oli hyvin yhdistetty huumori ja vakavat aiheet. Tykkäsin.
VastaaPoistaOlipa mukava lukea kommenttisi Annika! Kun seuraavan kerran kaipaan kevyehköä ja kivaa lukemista aion ehdottomasti napata käteeni Tarhapäivän.
VastaaPoista